Synestesia – aistiharhoja kuoleman tahdittamana

Omassa soittimessani Synestesia on ollut kevään kuunnelluin orkesteri, enkä oikeastaan näe mitään syytä, miksi porilaisyhtye ei voisi olla tulevaisuudessa myös suuremman metalliyleisön suosikki. Maaliskuussa ilmestynyt Feeniks oli bändille kuitenkin vasta ensimmäinen pitkäsoitto, joten askeleita kohti isompia ympyröitä on vielä otettavana. Synestesia on silti jo onnistunut luomaan itselleen tunnistettavan soinnin maltillisesti ja melodisesti turpasaunaa tarjoavan deathmetalin saralla, jossa suurta osaa näyttelevät vokalisti Eero Kuusiston lyriikat.

- Feeniks kertoo varsin yksinkertaisen ja koruttoman tarinan miehestä, joka lavastaa oman kuolemansa, tappaa perheensä ja täten kokee syntyvänsä uudelleen. Levyn nimi löytyi vasta ihan loppusuoralla, kun yhtäkkiä tajusin tarinan olevan hyvin pitkälti linjassa tuon mytologisen lintusen kanssa, Kuusisto kertoo.

- Aiemminhan meidän tekstimme ovat olleet enemmänkin yhteiskuntakriittisiä kielikuvaleikittelyjä, kuin varsinaista perinteistä death-osastoa. Kuitenkin tällä kertaa heti alusta oli selvää, että tehdään tekstiä, joka on suhteellisen suoraa. Itselleni on myös artikulaatio hyvin tärkeä ilmaisussa, joten tietyn haasteen asettaa se, että useista alan bändeistä eroten meidän sanoituksista on tarkoitus saada myös selvää, Kuusisto jatkaa paljastaen samalla myös seuraavan levyn teeman olevan jo suunniteltuna.

Feeniksillä on kieltämättä paljon annettavaa myös tekstien osalta ja raskaan musiikin saralla karkeaksi moitittu suomi taipuu biiseihin ilman ontumisia miellyttävän runollisesti, vaikka aiheet ovat äärimmäisen rankkoja. Albumia on markkinoitu myös ulkomailla, mikä tuntuu sanoittajan mukaan hieman oudolta, kun kuuntelijat eivät tajua tavuakaan. Ulkomailta tullut palaute on kuitenkin ollut bändin mukaan positiivista ja heti Desibeli.netille annetun ajan jälkeen olikin vuorossa haastattelu eräälle kiinalaismedialle. Basisti Eero Hammais huomauttaa poimineensa useista ulkomaalaismedioiden arvioista yhteisen pointin:

- Suomalaisuuttamme on hehkutettu - se on ilmeisesti melodioiden omaama piirre, joka kuuluu selvästi ulkomaalaisen kuulijan korviin.

Vuonna 2001 ensimmäiset tahtinsa soittanut Synestesia on julkaissut ennen Feeniksiä neljä omakustanne-EP:tä. Bändin musiikillinen ilmaisu on kehittynyt alkuaikojen äärimelodisesta, taiderokahtavasta ilmaisusta nykyiseen rankkaan metallin takomiseen, jota Hammais kutsuu mielellään "syksymetalliksi". Kuten tästä voi jo päätellä, nopea raastaminen ei kuulu bändin tapaa tehdä metallimusiikkia.

- Kun metronomi tikittää jo valmiiksi siellä kahden ja kolmen sadan välissä, on turhaa hamuilla itsetarkoituksellisesti enempiä. Monesti voi olla hyvä nopeuttamisen sijaan hieman hidastaa ja tehdä asioita maltillisemmin. Rauhallisemman pohjustuksen jälkeen kun iskee todellisen runttausbiisin, nousee se ansaitsemalleen jalustalle, Hammais tuumii.

- Oman raskaamman tyylimme voisi katsoa kiteytyneen suunnilleen kohdilleen ensimmäistä kertaa vuonna 2006 julkaistulla Heikkojen herralle -EP:llä, vaikka senkin jälkeen on tapahtunut vielä huomattavaa kasvua ja kehitystä, joskaan ei niinkään soittotaidolla kikkailulla, vaan enemmänkin tyylitajullisesti, Kuusisto jatkaa.

Synestesian vahvuuteen kuuluvat eerojen lisäksi Jonne-Pekka Stenroos (kitara), Kalle Aaltonen (kitara) sekä Timo Harju (rummut), ja Heikkojen herralle -EP oli ensimmäinen tällä kokoonpanolla tehty äänite. Se julkaistiin ilmaiseksi netissä ja sen voi katsoa olleen yhtyeen ensimmäinen askel kohti isompia estradeja, sillä palaute oli erittäin hyvää niin fanien, lehdistön kuin levy-yhtiöidenkin suunnalta. Vuotta myöhemmin julkaistu Ihmisen nimeen -EP herätti jo kollega Rothinkin huomion, mutta ennen kaikkea nuori Kampas Records päätti kyseisen näytteen perusteella kiinnittää bändin vahvuuteensa.

- Kampaksen Ville itse asiassa kuuli Feeniksin ekaa kertaa vasta masteroinnin jälkeen, kun oli jo kiire saada se painoon. Eli luottoa meille päin todellakin löytyi, Kuusisto kertoo.

- Tällä hetkellä olemme vapaita katselemaan muidenkin levy-yhtiöiden tarjousten suuntaan ja onpa sitä jo jonkinlaisia yhteistyöehdotuksia alustavasti ilmaan heitettykin, Stenroos puuttuu puheeseen.

Debyyttiään Synestesia lähti kirjoittamaan puhtaalta pöydältä jättäen aiemmin julkaistut, kehutut demobiisit kylmästi sivuun. Tämän yhtye kertoo johtuneen siitä, etteivät he halunneet myydä vanhaa materiaalia uutena ja lisäksi uudet sävellykset tuntuivat myös selvästi vanhempia paremmilta. Jokainen julkaisu on Kuusiston mukaan Synestesialle kokonaisuus, jota ei heppoisin perustein lähdetä rikkomaan, ja kuten todettua, Feeniks on teemalevy, jollaista Kuusisto halusi myös tekstien osalta lähteä omien mieltymystensä innoittamana tekemään.

Haastattelun lopuksi on pakko kysyä myös bändin nimestä. Synestesiahan tarkoittaa aistihäiriötä, jossa aistiärsyke aiheuttaa synesteetikolle toisen aistin alaan kuuluvan aistimuksen.

- Ei niitä sanakirjoja turhaan keksitty ole..

- Ei totisesti. Nimi on aikoinaan päätetty yhtyeelle sopivaksi, koska se on suomea, mutta taittuu myös ei-suomalaiseen suuhun ja on lisäksi merkitykseltään sen verran moninainen, että sopii metallibändin nimeksi. Mitä aistiharhoihin tulee, niin toivon, että jokainen ihminen ainakin joskus kokee jonkin taide-elämyksen niin vahvana, että se laittaa niin sanotusti pasmat vähän sekaisin. Vielä parempaa toki, jos harhailut tapahtuvat meidän tahtiemme johdosta, Stenroos päättää.

Teksti: Jarmo Panula, kuvat: Niko Juhola