17.05.2009
Aurinkoinen haastattelupäivä on tunnelmaltaan täysin päinvastainen kuin Murmanskin grungerunttaukseen ja shoegazing-estetiikkaan perustava musiikki. Yhtye itse kuvaa musiikkiaan kotisivujensa biossa yksinkertaisesti ”säröiseksi ja feedbackintäyteiseksi.” Ei siksi, että se kaihtaisi määrittelyjä – Murmansk tietää vaikutteensa – vaan siksi, ettei aina tarvitse analysoida. Liikaa ei selitellä nytkään, kun nelihenkinen yhtye on kömpinyt Graniittilinnan uumeniin pakoon auringonpaisteelta. Tuoppien ja teepannujen takana jututettavana istuvat Olli (basso), Laura (laulu, kitara), Jaakko (rummut) sekä tuoreimpana jäsenenä Pestidan riveistä tuttu Jari (kitara).
Murmanskin ensimmäinen levy, viime vuonna julkaistu Chinese Locks, sai musiikkilehdistössä ja alan piireissä melko varauksetonta suosiota. Debyytti napsi tähtiä ja pisteitä ja oli loppuvuodesta useammankin kriitikon vuoden parhaat -listalla. Debyytin saamat kehut eivät kuitenkaan vaikuttaneet uuden levyn työstämiseen.
Laura: - Jotenkin tässä elää sellaisessa umpiossa, ettei osaa hahmottaa, miltä levy ulkopuolelle näyttää. Levyä tehdessä biisejä vain tehtiin, ei niitä sen kummemmin mietitty. Ei se elämään vaikuta, jos joku kehuu ihan sikana. Ja sama juttu toisinkin päin.
Chinese Locksin julkaisun jälkeen Murmanskille on tapahtunut paljon lyhyessä ajassa. Yhtye on tehnyt uusia kappaleita ripeään tahtiin, keikkaillut Suomessa ja ulkomailla, sisäänajanut uuden kitaristin Jarin sekä siirrytynyt omakustannelinjalta levy-yhtiölle. Kaiken kruununa on tietysti juuri julkaistu toinen levy Eleven Eyes to Shade. Debyytin seuraaja saatiin kauppoihin edeltäjään verrattuna nopeasti.
Biisinteossa ei Ollin mukaan ole mitään tiettyä linjaa, vaan Murmansk on vakaasti kurssillaan kuin merta puskeva laiva (jos Murmansk on laiva, sen täytyy olla raskasta polttoöljyä kuljettava venäläinen tankkeri). Orkesteri ei esimerkiksi mieti, pitäisikö seuravaksi tehdä vuoden -91 lokakuun tyyppistä kaikua. Laura huomauttaa Eleven Eyes to Shadelle päätyneen treeneissä jammatessa syntyneitä kappaleita, jotka ovat olemassa oikeastaan puolivahingossa. Kun tavaraa alkoi olemaan riittävästi, päätettiin se myös julkaista. Ja tällä kertaa ihan levy-yhtiön resurssien avulla. Viime levyä tehtäessä Jaakko joutui myymään autonsa, eikä debyytin pukaaminen muutenkaan ollut taloudellisesti järin kannattavaa puuhaa. Eleven Eyes to Shade tehtiin miksausta vaille valmiiksi, kopioita lähetettiin valikoiduille tahoille ja kiinnostuneista valittiin yksi. Valittu, Spinefarm, tarkemmin sanottuna sen Ranch-alamerkki, on aiheuttanut porinaa.
Olli: - Jotenkin meidän kohdalla asia on korostunut huomattavan paljon, johtuen ehkä siitä, että ensimmäinen levy tehtiin omakustannemeiningillä. Ja nyt sitten yhtäkkiä hypätäänkin isolle levy-yhtiölle. Vaikka en tiedä, onko Suomessa varsinaisesti isoja levy-yhtiöitä olemassakaan.
Jari kertoo joidenkin kuulleen levyssä metallisävyjä, mikä kertoo levymerkin aiheuttamista voimakkaista mielikuvista. Lauran mukaan kyse on ennen kaikkea siitä, että nyt ei tarvitse itse tehdä aivan kaikkea. Levy kuitenkin tehtiin valmiiksi asti ennen kuin mitään sovittiin kenenkään kanssa. Muuttunut on se, että Murmansk ei nyt julkaise levyä oman levymerkkinsä kautta, vaan mukaan kuvioon on tullut julkaisija.
Olli: - Ei se ole mitenkään edes voinut vaikuttaa musiikkiin. Ehkä se voi mielikuvatasolla puritanistisemmalle diggarille vaikuttaa siltä.
Murmanskin kumpikin levy tuntuu järkäleeltä, jonka hahmosta on ainakin alkuun vaikea erottaa yksityiskohtia. Avainbiisejä yhtye ei suostu kertomaan, mutta myöntää levyn olevan hankala.
Olli: - Ekasta levystä sanottiin, että ”tämä on vahva kokonaisuus, mutta mitkään yksittäiset biisit eivät nouse kokonaisuuden yli.” Nyt me kuullaan taas sama juttu, mutta ekalta levyltä onkin alkanut nousta biisejä, kuten Vague Language ja Pale. Mä luulen, että uudella levyllä on sama juttu. Ajan ja kuuntelun myötä tietyt biisit alkavat nousta esille. Mitä ne biisit on, en tiedä.
Enemmän kuin yksittäisiä biisejä, levyltä voidaan osoittaa se kehikko, minkä rajoissa Murmansk toimii. Toinen äärilaita voisi Ollin mielestä olla Blink Your Loveless Eye, joka on varsin eteeristä kenkiintuijottelua. Toisella laidalla on raivokkaan hakkaava Sumac. Jari summaa, että kaikki yhdistyy levyn viimeisessä kappaleessa Before Kitchen Knives, jossa käydään saman biisin sisällä koko skaala läpi. Myös Blink Your Loveless Eye (jonka nimi ei kuulemma ole kuittailua shoegazing-termin yhtyeeseen alati liittävien suuntaan) sisältää molemmat elementit vinhasti naitettuna. Kappale on kauneuden taustalla kuuluu poikien tekstinlukuringin mölinää sekä jossain vaiheessa myös suoraa huutoa. Biisi piti Jaakon mukaan myrkyttää, koska se oli liian kaunis.
Viikon ennen haastattelua Murmansk vietti musiikkivideota kuvaamassa. Video tehtiin kappaleesta Moth, joka ei bändin mukaan ole levyn hitikkäintä materiaalia, mutta jolla on takanaan pitkä historia. Kappale on roikkunut mukana levyn biiseistä pisimpään, hakien hiljalleen muotoaan. Eräänlaisen lopullisen muotonsa Moth sai, kun siihen liitettiin liikkuva kuva. Jussi Kärnän kanssa tehty pienen budjetin video piti tietysti tehdä siitä kappaleesta, jonka Olli kertoo olevan kenties bändin historian ahdistavin ja tukehduttavin.
