Afenginn – Juopunutta matelijaetnoa ja hölynpölyviisautta

Tanskalainen Afenginn on pohjoismaisessa musiikkikentässä täysin omassa sarjassaan. Klassisia sovituksia, klezmeriä, idän mystiikkaa, etnopunkia ja äpäräheilumista yhdistäviä yhtyeitä kun ei ole montaa tusinassa. Viime vuonna yhtye julkaisi kolmannen pitkäsoittonsa, Reptilica Polariksen, joka antoi hyvän syyn Desibeli.netille lähestyä yhtyeen aivoja, Kim Nybergiä ja esittää muutaman kysymyksen liittyen yhtyeen tuoreeseen matelijamanifestiin.

Miten ja ennen kaikkea miksi bändi päätyi kokoon?

- Kaikki alkoi tässä muodostelmassa (tosin uuden basistin kanssa vuonna 2006) vuonna 2002. Muutama vuosi aiemmin minä ja Rune (rumpali) tapasimme ilmaisjakelulehdessä olleen mainoksen kautta, jossa me molemmat etsimme soittokumppaneita. Yhdistimme voimamme ja aloimme soittaa äpäröityä etnoa. Vuoden 2002 alussa Niels ja Rasmus liittyivät mukaan (tapasin Rasmuksen opiskelujeni kautta, mutta minulla ei ole mitään ideaa mistä Niels tuli). Aloitimme kovan harjoittelun ja ensimmäinen keikkamme oli saman vuoden toukokuussa. Tuohon aikaan meillä ei ollut mitään käsitystä mitä olimme tekemässä, mutta ihmiset tuntuivat pitävän joten...

Miten valitsitte klezmerin ja oliko se selkeä valinta?

- Olen kuunnellut paljon Itä-Eurooppalaista musiikkia, klezmeriä, balkaneita ja muita joten se on tietysti yksi selitys. Vaihtelee tietysti, mutta itse näen melodiat kuitenkin enemmän ”klassisen” musiikin inspiroimina kuin klezmerin. Ymmärrän että klarinetin ja viulun instrumentaatiot johdattelevat tähän suuntaan, samoin tietysti mollimelodiat. Toinen syy on se, että se on hauskaa ja että se toimii hyvin livenä. Yhtyeen ensimmäinen idea oli jonkinlainen Hedningarna kohtaa Piazzollan, vaikka se onkin kasvanut enemmänkin balkanin ja klezmerin suuntaan.

Olette tehneet toistaiseksi vain vaatimattomia muutaman maan kattavia kiertueita vuodessa, tuleeko tämä muuttumaan tulevaisuudessa?

- Tulemme todennäköisesti pysymään tässä formaatissa jonkun aikaa. Kansainvälisellä tasolla on paljon mielenkiintoista liikehdintää, joten laajempienkin kiertueiden teko olisi kyllä mahdollista, mutta monilla meistä on perheet ja pienet lapset, joten on tärkeää pitää myös heidät tyytyväisenä. Tärkein kohde meille on tällä hetkellä saksankieliset maat, joissa meidän tavoitteemme on tehdä kaksi kiertuetta eli 10-14 päivää vuodessa ja sitten pienempiä kiertueita muualla.

Livemeininkinne on jo vuosia ollut erittäin tulista ja tanssivetoista. Miten uusi, erittäin orkestroitu materiaali sopii joukkoon? Aiotteko kiertää massiivisten taustajoukkojen kera?

- Livejuttumme on erittäin dynaaminen, vaihdellen hitaista ja melankolisista tunnelmapaloista villeihin balkanbileisiin. Jotkut Reptilica Polariksen kappaleet toimivat hyvin livenä, mutta albumin pointti on että se on kokonaisuus ja se tulisi soittaa sellaisenaan A:sta Ö:hön. Pari viikkoa sitten viimeistelimme kiertueen Tanskassa, jossa meillä oli mukana 15-hengen kokoonpano: 5 laulajaa, 3 puhallinsoittajaa, basisti ja vaihtaen Asken kitaroihin, koska hän on yksi Tanskan parhaista kitaristeista. Soitimme koko albumin läpi ja se oli suuri menestys. On hankalaa ja kallista kiertää näin isolla kokoonpanolla, mutta meillä on muita keinoja .

Kuoroa on hyödynnetty lähes koko levyn ajan, lyömäsoitinarsenaali on karttunut ja torvisektiokin on mukana. Mistä idea laajennukseen lähti?

- Ideana oli tehdä yksi iso kokonaisuus, melkein kuin rockooppera, kuorolla ja puhaltimilla. Akrobakkuksella on 12 minuuttinen teos nimeltä Bastard-komplex ja idea lähti siitä. Halusin viedä sen pidemmälle ja tehdä koko albumin tällä tavalla. Tavallaan laajentuminen oli täysin luonnollista.

Entäs sitten idea itse matelijamanifestiin?

- Jostain aivojen pimeistä sopukoista.

Olet toiminut oikeastaan aina pääsäveltäjänä yhtyeen levyillä. Minkälainen tasapaino bändissä vallitsee?

- Yleensä keksin muutaman nuotin ja lähdemme siitä. Joskus kaikki sovitukset ovat täysin valmiit ja lähdemme työstämään dynamiikkaa, äänimaailmaa, muotoa jne. Mutta tämä on musiikkillinen osuus. Kaikki tekevät suunnattomasti kaikessa siinä mikä tekee bändistä toimivan ja kaikilla meillä on omat ministeriömme yhtyeessä.

Aikaisemmillakin levyillä musiikin monimuotoisuus on hakenut vertaistaan, mutta koetko uusimman kohdalla olevasi entistä parempi säveltäjä?

- Haluaisin ainakin ajatella niin. Prosessi on kuitenkin ollut erittäin erilainen tällä kertaa. Muilla levyillämme olemme soittaneet kappaleitamme livenä monta kertaa työstäneet niitä. Tällä kertaa istuin alas ja kirjoitin vuoden verran selkeä idea mielessäni siitä mikä lopputulos tulisi olemaan. Se antaa paljon enemmän mahdollisuuksia teeman, motiivin, ostinaton ja muiden kanssa. Voit antaa sen kehittyä teoksen läpi ja mennä edes takaisin, mikä antaa paljon vapautta keskittyä itse sävellykseen.

Aloitte käyttämään ”hölynpöly” lyriikoita jo Akrobakkuksessa, mikä niiden viehätys on?

- Viehätys on siinä, että vaikka se on täysin hölynpölyä, niin siinä on myös jotain järkeä. Voit yhdistellä sanoja monista eri kielistä ja silti saada merkitystä siitä. Syy on kuitenkin, että halusimme levylle lauluosuuksia ja kielien sekoitus sopi hyvin meidän genresekoitukseemme ja Timo (Haapaniemi, sanoittaja) on suuri, lyyrinen runoilija, jolla on fantastinen kielitaju.

Lyriikoista voi poimia avainsanoja sopimaan teemaan, mutta onko kaiken takana jotain suurempaa?

- Seuraukset siitä, että kaikki elävät olennot kuluttavat toisiaan tai toisin sanottuna: kapitalismin seuraukset ja tämän kaltaisen ajattelun sisäänrakennettu katastrofi. Rauhakin voisi olla suurempi tarkoitus, jos näin voi sanoa.

Entä mitä piilee bändin nimen takana?

- Se on vanhaa norjan kieltä ja tarkoittaa voimaa ja/tai juopumista, joka oli varmaan sama silloin ja omalla tavallaan vieläkin. Se voi olla juopumista mistä tahansa, alkoholista, musiikista, seksistä...

Loppusanat ovat vapaat.

- Be good and Rock on!

Teksti: Otto Kylmälä, kuvat: Henrik Bjorslev, Danny Petersen ja Rune Backs / www.afenginn.dk