The Rollstons – kymmenen vuotta ja edelleen näyttää hyvältä

Tamperelainen indiepop-yhtye The Rollstons alkaa jo olla aika pitkäikäinen herraseurue. Viimeksi Desibelissä yli kuusi vuotta sitten jututettavana ollut bändi on pitänyt lippua yllä sitkeästi, ollen yksi niistä tasaisen varmaa laatutyötä tekevistä poppoista joille ei vain sitä omia piirejä suurempaa sukseeta ole siunaantunut. Mikä on Suomen pienissä kuvioissa valitettavan yleistä. Yhtyeen silti ja ehkä juuri siksi hommaa yllä pitävästä huumorintajusta kertonee jotain että hissuksiin olleiden yhtyeiden ympärillä velloviin huhuihin on vastattu ihan kotisivujen otsikossa: ”Oho, minä luulin että The Rollstons on jo hajonnut?! - Ei suinkaan. Ei vielä.”

Haastattelu tapahtui Tampereen Herrainmäellä, jossa yhtye treenaa. Soiton jatkuessa vielä hetken aikaa ehdin rauhassa katsella musiikkikäyttöön otettua rakennusta, joka vaikuttaisi ainakin treenikämppänä olevan aika mainio. Rollstonsit tekevät melko perinteiset keikat ainakin Helsingissä, Jyväskylässä ja Tampereella levyn tiimoilta, joita varten biisimateriaali pitää tottakai vielä herkistellä. Leppoisan kuuloisten treenien jälkeen siirryttiin jutustelun pariin samalla kun nelikko pisti soittokamppeitaan kasaan.

Alkuun pieni historia-oppitunti. The Rollstons perustettiin Jyväskylässä vuonna 1999 eli kymmenen vuotta tulee tänä vuonna täyteen. Ja edelleen näyttää hyvältä, toteaa tähän väliin yhtyeen biisinikkari, laulaja-kitaristi Mikko Valo. Alun perin huoletonta lo-fi-poppia soitelleessa bändissä olivat mukana Mikon lisäksi Huli ja Panu, nykyään yhtyeessä on tavallaan jopa seitsemän jäsentä mutta haastattelutilanteessa treenit soittaneen bändinelikon täydentävät Mikon ohella basisti Kalle Lehtinen, kosketinsoittaja Juho Kaitajärvi ja rumpali Ivan Bavard. Aktiivi-viisikon täydentää tällä kertaa poissa ollut kitaristi Tuissi eli Tuomas Valo. Tuoreimpien jäsenten Juhon ja Ivanin tie yhtyeeseen oli aika luonnollinen, samoissa kaveriporukoissa kun muutenkin pyörivät. Ivan oli nauhoittamassa jo yhtyeen debyyttiä vuoden 2002 lopulla.

Jonkinlaisessa nosteessa silloin olleen The Rollstonsin debyyttilevyn Our Grain Could Fill Your Stadium ja sitä seuranneen Taping Treesin julkaisi helsinkiläinen Stupido, mutta sitä tuoreemmilla teoksilla, parin vuoden takaisella Song Folksilla ja nyt julkaistalla Gauguin´s Trunkilla julkaisijana toimii paljon tuntemattomampi indielafka Brunamosse IF. Silti musiikin taso ei missään nimessä ole kääntynyt laskuun, vaan tuntuu että bändi kuulostaa sitä rennommalta mitä vähemmän kukaan asettaa paineita sellaisiin triviaaleihin asioihin kuin levymyyntiin tai loppuunmyytyihin keikkoihin.

Harrastepohjalta ollaan liikkeellä, johon sopii hyvin ne muutamat vuosittaiset keikat yliopistokaupungeissa, pitkälti omilla eväillä tehdyt levyt sekä panostaminen bändiin juuri sen verran kuin muulta elämältä siihen on antaa. Perinteisesti kohti kolmeakymmentä ikävuotta siirtymisen myötä tapahtuva perheytyminen on muokannut sekä Rollstonsin kokoonpanoa että toimintatapoja kun perhe on vienyt muusikoilta aiemmin musiikkiin käytetyn ajan. Kaikki on nykyään vaikeampaa järjestää kuin ennen, tiivistää Kalle. Ivan pohtii että näin kolmekymppisenä sitä vasta olisikin kiva puuhastella vielä enemmän jos vain ehtisi.

Vuosien aikana yhtye on luonnollisestikin kokenut paljon. Yhtye on kotiutunut Tampereelle, herrat ovat kypsyneet, samoin musiikki. Silti se tälläkin levyllä kuulostaa oikeastaan eniten juurikin siltä samalta The Rollstonsilta, joka meikäläistä on viehättänyt viimeistään jostain debyytin Exploring The Fingerboardsista lähtien. Eli sympaattisen vinolta, kiireettömältä ja tyylikkään ilkikuriselta. Lämpimältä. Kysymykseen oletteko te oikeasti niin positiivisia kuin miltä musiikki keskimäärin kuulostaa, Mikko tiivistää tapansa mukaan monitulkintaisesti virnuillen että muut ovat mutta hän on oikeasti todella takakireä. Odottakaa vain niin löydätte tikarin selästä kun sitä vähiten osaatte odottaa…

Helmikuun 25. päivä The Rollstonsilta ilmestyi neljäs virallinen levy nimeltään Gauguin´s Trunk - pääasiassa tee-se-itse-mentaliteetilla, muuten kaveriavulla kokoon nikkaroitu annos tällä(kin) kertaa aika kepeää ja irtonaista vinopoppia. ”Lauluja joutilaisuudesta ja kaikkivoipaisuudesta”, niin kuin bändi itse asiaa tiivistää. Levyn nimi juontaa tottakai taiteilija Paul Gauguiniin, joka kyllästyi eurooppalaiseen taiteeseen ja lähti Tahitille maalaamaan ja makaamaan paikallisia alkuasukkaita. Gauguin hämmästeli paikallisten taitoa tehdä arkisista asioista taidetta. Ja vaikka Mikko heittääkin pilke silmäkulmassa että heidän laulunsa ovat pikemminkin mahtipontisia, niin kyllä bändin musiikki ponnistaa ainakin allekrjoittaneen toimittajan korvissa rennosta arjesta.

Käsite Gauguin´s Trunk on lainattu silti suoraan Veli Granön ja Erkki Pirtolan toimittamasta ITE –Itse tehty elämä -kirjasta, jossa se oli suomeksi nimellä Gauguinin kalikka ja jännästi käännetty englanniksi nimellä Gauguin´s Trunk. Tai niin herrat ainakin muistelevat asian olleen. Levyn kannet piirtänyt monitaiteilija Anssi 8000 teki sitten käsitteestä vielä ihan oman tulkintansa. Anssin ohella levytysprosessissa oli mukana muitakin tuttuja pirkanmaalaisia musiikkimiehiä. Risto Yli-härsilä tarjosi tilat Viihdeimperiumin studiolla ja Jarkko Heiniö masteroi. Muuten hommat on hoidettu itse.

Mikko on The Rollstonsissa se joka biisit ideoi. Joskus ne ovat valmiiksi mietitty aika pitkälle, joskus Mikko on soittanut jo bassotkin. Toki biisistä riippuen myös muut saavat paljon tilaa tuoda ideoitaan. Eikä kyse ole siitä että Mikko olisi joku natsi joka sanoo miten tehdään. Esimerkiksi tällä levyllä Mikolla vaan on ollut eniten aikaa kehitellä biisejä joten on ollut luontevaa että mies on tehnyt joitain biisejä mahdollisimman valmiiksi. Tekstien puolesta muut eivät välttämättä aina edes tiedä mistä biiseissä lauletaan, Mikon tekstitystavan ollessa kaikkea muuta kuin eeppisten teemalevyjen luomista.

Haastattelu ja livekuvat: Ilkka Valpasvuo, promokuvat: www.myspace.com/therollstons