Danko Jones - elämää keikkabussissa

Torontolainen Danko Jones on ajankohtainen kaveri monessakin mielessä. Mieheltä on piakkoin ilmestymässä kokoelmalevy B-sides, ja samaisen teoksen ilmestymisen varjolla on aika lähteä jälleen tien päälle. Kuten alla olevasta hyvin ilmenee, on kiertolaisuus Danko Jonesille elämäntapa. Desibeli.net kyseli mieheltä kiertämisen arjesta, biisien syntyprosessista ja vaikutteista musiikin takana.

Kuten kolme käytännössä jo etukäteen loppuunmyytyä keikkaa maaliskuussa osoittavat, on Suomi Danko Jonesille tärkeä pysäkki, ja maamme herättääkin miehessä lähinnä positiivisia muistoja.

- Suomen kiertäminen on aina mahtavaa puuhaa, Danko Jones kertoo. - Yleisöllä on poikkeuksetta hurja meininki päällä, joten keikoille syntyy melkoisen latautunut tunnelma. Yksi parhaista muistoistani on Ankkarockista 2004, kun heiluin lavalla Michael Monroen, Backyard Babiesin ja The Cardigansin Nina Perssonin kanssa.

Hauskoista hetkistä huolimatta on jatkuva rundaaminen myös kuluttavaa, kuten arvata saattaa. Danko kertoo, että kliseinen kuva rundilla ryytyvästä artistista on ajoittain totisinta totta.

- Biisimme Code of the Road kertoo juuri tästä. Rock n´ roll -elämäntyyli vaatii aina uhrinsa, valitettavasti olen nähnyt näitä tapauksia tällä alalla paljon useammin kuin mihin monessa muussa työssä ollaan totuttu. Kaikista negatiivisista näkökohdista huolimatta on äärettömän tyydyttävää nousta estradille, ja soittaa omia biisejä yleisölle joka on varta vasten saapunut paikalle, Danko sanailee. - On se silti rankkaa, varsinkin kun joutuu olemaan pitkiä aikoja poissa kotoa. Joskus saattaa jopa toivoa junan pysähtyvän kesken kiertueen, mutta kun päätepysäkki viimein saavutetaan, tekee jo pian mieli nousta takaisin kyytiin. Pitkältä kiertueelta kotiin palatessa olo on yleensä aika omituinen.

Kaikki kliseet elämästä tien päällä eivät kuitenkaan toteudu, eivät ainakaan Danko Jonesin kohdalla.

- Minun puolestani alkoholin voi ottaa kokonaan pois raiderista, en juo kuitenkaan mitään, Danko paljastaa. - Juhlia voi vaikka kotikaupungissaan, kuka tahansa pystyy siihen. Monillekaan ei sen sijaan avaudu mahdollisuutta kiertää maailmaa soittamassa, vieläpä omaa musiikkia.

Danko Jonesin kiertuekumppanit eivät välttämättä aina edusta ihan samaa pidättyvyyden linjaa, mukana ovat menneinä vuosina olleet mm. Sepultura, Motörhead ja Turbonegro.

- Turbonegro on uskomaton orkesteri, ja Hank Von Helvete aivan ällistyttävä esiintyjä. Ehdottomasti yksi koko musabisneksen parhaista nokkamiehistä, Danko ylistää. - Turbonegron kaverit ovat ihan yhtä sekaisin kuin ovat kovia rock-miehiäkin. Minä rakastan sitä bändiä. En itse kuitenkaan ole mukana tässä bändissä juhliakseni, vaan soittamassa rock n´ rollia. Se on todellinen intohimoni.

Vaikka jo edellä mainittu Code of the Road kertookin kiertue-elämästä, ei Danko Jones useimmiten tee biisejä rundilla ollessaan.

- Kun kiertue viimein päättyy, on silloin ihan riittävästi aikaa miettiä uutta musiikkia, Danko sanailee. - Biisit syntyvät miten milloinkin, joskus kuin salama kirkkaalta taivaalta. Usein materiaalin synnyttäminen vaatii kuitenkin hikeä ja kyyneleitä. Yleensä homma menee niin, että minä väsään pari riffiä ja sitten katsomme loput JC:n (basisti John Calabrese) kanssa yhdessä. Tosiaan, joskus biisi on valmis kymmenessä minuutissa, joskus aikaa kuluu viikkoja, jopa kuukausia!

- Never Too Loudilta löytyy kappaleita kuten juuri Code of the Road ja City Streets, jotka kertovat elämästä keikkabussissa. Kiertäminen on asia josta olen perillä, joten siitä tuntuu luontevalta kirjoittaa, Danko Jones järkeilee. - Mutta onhan minulla myös iloisempia kappaleita kuten Still in Highschool ja Let´s Get Undressed! Kaikki kappaleeni kertovat rock n´ rollista, joko kirjaimellisesti tai sitten hieman mutkan kautta.

Elämänilo ja oivaltavuus ovat läsnä Danko Jonesin teksteissä muutenkin. Monet kappaleista ovat varsin maskuliinisia, ja väärinymmärryksen mahdollisuus on aina olemassa. Danko Jones kuitenkin kehottaa fariseuksia kuuntelemaan biisit uudelleen.

- En ole koskaan joutunut pulaan tekstieni takia, pikemminkin minua on kehuttu niistä. Ainoat tahot jotka ovat kritisoineet sanomaani ja väittäneet sitä seksistiseksi, ovat miehet, jotka yrittävät tällä varjolla päästä tiedostavien tyttöjen pöksyihin. Toinen ryhmä ovat naiset, jotka ovat eivät ole sinut oman seksuaalisuutensa kanssa, ja joille ajatus seksistä suorasanaisesti puhuvasta miehestä on täydellinen kauhistus. Kyseessä on kuitenkin mitä luonnollisin asia.

Danko Jones on saanut vaikutteita musiikkiinsa monelta sektorilta. Lapsuuden ajan sankareita olivat AC/DC:n ja ZZ Topin kaltaiset jyrät, mutta periaatteessa skaala oli laaja. Ahkerassa kuuntelussa olivat myös Minor Threat, Birthday Party, sekä Kool Keith ja Funkadelic. Danko Jones -nimellä toimivan kokoonpanon lisäksi aikoinaan oli olemassa kaksimiehinen The Violent Brothers -pumppu, muita bändejä miehellä ei ole elämänsä aikana ollut. Danko kertookin, että radiossa työskenteleminen on ollut hänen kohdallaan se suurivaikutteisin tekijä.

- Pääsin nuorella iällä töihin radioasemalle, se antoi minulle paljon perspektiiviä ja auttoi olemaan avarakatseinen. Minulla ei ollut varaa ostaa levyjä kaupasta, mutta studiossa saatoin kopioida musiikkia itselleni, ja sitä kautta altistuin kaikenlaisille uusille ilmiöille. Löysin tuolloin niinkin erilaisia bändejä ja artisteja kuin The Frogs, Distorted Pony, Can ja Isaac Hayes. Myös hiphop kuului taustaääniini, tällä kaikella on ehdottomasti ollut vaikutusta siihen miten kuuntelen, kirjoitan tai soitan musiikkia.

Vaatimattomaksi lopuksi Danko Jones haluaa vielä mainostaa pian kauppoihin saapuvaa B-sides –kokoelmaansa. Kyseessä on siis b-puolista ja muista harvinaisuuksista kasattu kokonaisuus, jonka julkaisuun mies ei tarvitse sen kummempaa syytä, kuin että biiseillä on oikeus tulla kuulluiksi.

- Ei B-sidesin takana mitään johtoajatusta ole. Tällaisen spesiaalipainoksen julkaiseminen on minusta hauskaa, ja osoittaa ihmisille, että Danko Jonesilla on paljon muutakin tarjottavaa kuin vain levyiltä löytyvät standardiraidat. Kaikki biisit ovat rock n´ rollia alusta loppuun, ne ulottuvat ajallisesti jopa kymmenen vuoden päähän. Olen erittäin ylpeä jokaisesta kappaleesta. Metallica on tehnyt vähän samanlaista juttua, ja jos rehellisiä ollaan, ovat meidän b-puolemme paljon parempia kuin useimpien bändien koko katalogi!

Teksti: Ville Kuitunen, kuvat: Mika Roth, Jesper Lindgren