Vaikuttajat: If Society & Verdura Records – noin kymmenvuotiaat pienokaiset, osa 2

Tässä Janne Martinkaupin ja Tommi Forsströmin kanssa jutustelun toisessa osassa pääpaino on musiikkiteollisuudessa ja levyjen julkaisemisessa liiketoimintana. Puheeksi tulevat pitkänä häntänä tunnettu ilmiö sekä pienempien levy-yhtiöiden mahdollisuudet selvitä. Ensimmäisen osan voit lukea tästä.

Levyjen julkaiseminen on enemmän tai vähemmän liiketoimintaa. Kummitteleeko tämä ajatus tekemisen taustalla ja pelottavatko taloudelliset realiteetit?
Janne: - Studiokulut ja vastaavat kyllä. Esimerkiksi Kompleksi oli helppo julkaista kun siinä ei ollut mitään studiokuluja, mutta siinä vaiheessa kun puhutaan useiden tonnien kustannuksista ennen levyn painamista täytyy kyllä miettiä. Ei mitään järkeä laittaa viittä tonnia siihen, että joku ostaa kaksi levyä.
Tommi: - Kummittelee todella paljon nykyisin. Mitä "isommaksi" tämä menee, sitä isommista laskuista on kyse. Silloin kun tämä oli vielä karkkikauppaa ja julkaistiin pari seiskatuumaista vuodessa, niin kyllä rahat aina jostain taikoi. Nyt kun laskut on parin kuukausipalkan kokoisia, ei rahojakaan enää noin vain laiteta menemään.

Janne: - Semmoisia levyjä, jotka voi maksaa vaikka kerätyillä pullorahoilla, on helppo julkaista. Siinä vaiheessa kun levyjen ostaminen loppuu täysin, alan keräämään pulloja ja pistän pienen osan palkasta siihen, että saan tehdä ns. kulttuurityötä.
Tommi: - Raha-asiat merkitsee nykyään niin paljon, ettei sitä enää huvikseen kaada rahaa menemään. Ja toisaalta taas kohta tulee Black Audion live-kymppituumainen ja on selvää että siinä menee rahaa, mutta sellaiseen mukavaan kaivoon. Näitä joskus tekee hulluushoureissaan, mutta sitten kun lähetään julkaisemaan jotain mihin menee neli- tai viisinumeroinen summa rahaa, niin olisi kiva jos levyt myisivät.

Levyt eivät taida juurikaan käydä kaupaksi?

Tommi: - Ei siinä määrin kuin ennen.
Janne: - Joo ja ei, kokonaisuutena levyt varmasti myy mutta tarjonta on niin älytöntä, että kyllä tässä näkyy juuri tämä pitkä häntä -juttu. Kun me aloitettiin 10 vuotta sitten, oli pienlevy-yhtiöitä tosi vähän. Nykyisin pieniä julkaisuja tulee älytön määrä eivätkä ihmiset enää osta automaattisesti kaikkea.
Tommi: - Aiemmin kaikki tarjonta oli paljon paikallisempaa. Oli Bad Vugum ja Mutiny!:n sivuilta opitut bändit ja Soundissa ja Rumbassa kehutut tosi hyvät bändit. Tarjonta oli paljon vähäisempää, kaikki oli läsnä: bändit keikkaili sun kotikaupungissa, kaikki oli alueellisempaa ja oli turvattu yleisö. Kilpailun pitäisi olla hyvästä kokonaiskuvan kannalta, mutta nyt se on mennyt ihan liian pitkälle: on todella vaikea pyörittää tällaista toimintaa pitkäjänteisesti. Tuntuu kuluttajana siltä, että musiikkia tunkee ovista ja ikkunoista – mikä oli aluksi jees – mutta nyt huomaa, että on sellaisen musavuoren alla ettei kukaan kuule sun huutoja. Pari vuotta sitten olisin kussut housuihini innostuksesta, jos olisin nähnyt listan kaikista niistä bändeistä joita täällä nyt käy ja nyt ei tunnu miltään vaikka kävisi mitä suosikkibändejä.

Janne: - 2004 oli varmaan jonkinlainen murroskohta. Silloin oli sellainen "satsaan tähän ihan helvetisti"-kausi joka monesta syystä on nyt tyrehtynyt. Niihin aikoihin aloin soittamaan Hetero Skeletonissa mikä vei aikaa. Myynti on pysynyt siitä aika samana. Julkaistaan edelleen pari-kolme levyä vuodessa. Mutta se oli varmaan niitä viimeisiä hetkiä jolloin jokin myi vähän enemmän.
Tommi: - 2004 oli kieltämättä murrosvaihe. Firman liikevaihto on koko ajan kasvanut mutta se on täysin tämän jälleenmyynnin ansiota. Vuodesta -05-06 ollaan fokusoitu niin paljon tähän jälleenmyyntiin ja puotihommaan, että kasvu on selvää. Ollaan siis isompia kuin koskaan mutta 2004 oli julkaisujen kannalta ylivoimaisesti paras. Tuli Violan Tearcandy, joka taitaa yhä olla meidän myydyin levy ja kaikki näytti niin helvetin hyvältä. Indie oli in ja cool ja uusi kuuma juttu ja meillä oli vielä vauhtia, meillä ja Verduralla – en mä tiedä miten tämän lokeroisi skeneksi mutta tämmöiset Mutiny!ä lukeneet Vugumin jälkeläiset.

Janne: - Jossain vaiheessa tuli sitten se, että indien piti näyttää tietyllä tavalla nätiltä. Vanha ja rupinen indie sai väistyä. En puhu välttämättä meistä vaan ihan yleisesti sellaisesta asenteesta että indien pitää olla just sitä mitä se on tänään eikä sitä mitä se oli eilen.
Tommi: - Luulen, että tämmöinen ajaton indie vastaan ajassa kiinni oleva indie -aalto kääntyi tosi nopeasti trendi-indieen. Tämä ei ole katkeruuslausunto vaan tunnustan sen eron mikä meidän ja semmoisen vähän hotimman indie-lafkan välillä on. Meitä ei ole ikinä kiinnostanut sellainen ajassa kiinni oleminen, ei ole ollut suuri prioriteetti näyttää hyvältä ja brändätä oikein. Se kääntyi niin nopeasti se aalto siihen, että indie ei tarkoittanut että tehdään trendeistä välittämättä omaa linjaa maksoi mitä maksoi vaan se kääntyikin tarkoittamaan ohimenevää kulttuurisuuntausta, johon itsellä ei missään välissä ole ollut mitään hirveän suurta sidettä.

Janne: - Tää kääntyminen menee samassa linjassa kaiken muunkin kulttuurin kanssa. Tätä juttua pureskellaan just tämä hetki. Maailma on nykyisin hirveän nopea kulttuurisissa muutoksissa.
Tommi: - Trendeissä aina valtavirta assimiloi jonkun kiinnostavan vaihtoehtovirtauksen ja aina kuin tällä tavalla tehdään niin kaikki kiinnostavat mutta ei kovin kansantajuiset ominaispiirteet tiputetaan pois ja säästetään se alkuperäisen viihdearvo. Tähän kun lisätään se, että indieen on sisäänrakennettu kiva pieni snobismi, on saatu luotua hirviö, jossa tämän päivän jutut ovat jo liian vanhoja. Hipsterikulttuuri ja musiikkipostimerkkeily on se missä mulla menee sukset ristiin sen kanssa mitä indieksi nyt voi käsittää. Mä olen aina ollut sellaisen ajattoman perään enemmän kuin kuuman ja kurantin. Ajatus siitä, että jokin musiikki voi yhdellä hetkellä olla hyvää ja toisella se ei enää ole sitä, ottaa tosi paljon päähän. Jos musiikki on parhaat päivänsä nähnyt, se ei ikinä ole ollut hyvää.

Janne: - Suomi voisi olla hirveän ylpeä joistain edelleen aktiivisista indiebändeistä niin kuin Candy Darling tai Mother Goose, mutta nyt ne ovat semmoisia vähän outoja vanhuksia, jotka vaan roikkuvat mukana.

Voiko trendikäs musiikki sitten olla kiinnostavaa?

Tommi: - Tottakai voi olla, totean tässä vain oman epäsopivuuteni tämän linkoussysteemin kanssa.
Janne: - Juu, ei tämä ollut mitään haukkumispuhetta. Trendeistä on helppo nauttia musiikillisesti mutta en tahdo olla osa sitä.

Johtuuko huonot levymyynnit suuren tarjonnan lisäksi muustakin?

Tommi: - Piratismista. Oli aika suuri shokki huomata, ettei se ollutkaan isojen yhtiöiden ongelma ja että se vaikuttaa yhtä paljon meihinkin, kun löysi Frivolvolin levyn kymmenestä miljoonasta musablogista ilmaiseksi ladattavana pakettina niin, ettei levyä ole vielä edes kaupassa. On tietty mahtavaa että musiikki leviää, mutta kyllä se vähän korpeaa että on laittanut ison summan rahaa johonkin ja sitten kukaan ei maksa mitään. En mä halua tuntea itseäni pahaksi ihmiseksi siitä, että mä haluan omani takaisin.
Janne: - Aika nopeasti siitä kun levy on valmis, sen löytää vertaisverkosta. En osaa sanoa onko se pois myynnistä, mutta jossainhan se näkyy.

Tuttavapiirissä on huomannut, että monet levyt "koeajetaan" ennen ostopäätöstä. Jos levy on hyvä se hankitaan ja jos ei, jää kaupat tekemättä ja verkosta ladatut kappaleet voi hyvällä omallatunnolla poistaa.

Janne: - Kyllä kyllä.
Tommi: - Levyjen elinikä on lyhentynyt tosi paljon. Omassa nuoruudessa ostettuja levyjä tuli kuunntelua 24/7 kuukauden ajan ja nykyään on aika harvinaista että jaksaa kuunnella levyn kolmannenkin kerran. Ei ole siis yllättävää, että jos on hakenut levyn netistä ja se ei suunnilleen muuta sun elämää, niin et sä sitä ostakaan. Helppo saatavuus yhdistyy tarjonnan jatkuvaan ylipommitukseen. Liikaa valikoimaa näppien ulottuvilla. Miksi kuuntelisit jonkun levyn kolmatta kertaa, jos se ei ole todella hyvä kun voit ottaa jonkun näistä sadoista odottavista levyistä kuunteluun.

Digitalisoituminen ei kaikesta puheesta huolimatta koitunutkaan isojen levy-yhtiöiden turmioksi?

Tommi: - No ei. Jos tämä olisikin niin, että olisimme kaikki menossa samaan kusiränniin, olisi se ihan ok. Mutta nyt on niin, että vain isoilla on valmis infrastruktuuri kestää tällaista. Ne on osia isoista mediataloista eikä niiden tarvii muuttaa mitään, koska niillä on kuitenkin uusi liiketoimintamalli valmiina. Me taas ollaan omillamme. Ei meillä ole mahdollisuuksia saada Kompleksin biisiä telkkarimainokseen sormia näpsäyttämällä. Meidän täytyy keksiä uusia keinoja tehdä rahaa musiikilla, muutenkin kuin vähittäismyymällä sitä.
Janne: - Meidän ongelma on musiikin saatavuus. Musiikkia on saatavilla netistä helposti mistä vaan mutta pikkulafkan on vaikea saada levyä jakeluun ulkomaille. Aika harva jaksaa tilata ulkomailta niitä levyjä ja vaikka jonkin verran tilauksia tuleekin, niin jakelukanavat on sen verran huonot että se musiikki ei pysty tavoittamaan fyysisessä muodossa kaikkia kuuntelijoita ja se näkyy myynnissä.

Tommi: - Fyysisessä muodossa myytävän musiikin aika on suuressa mittakaavassa ohi. Se ei kuole kokonaan pois mutta sen valtakausi on mennyt. Meidän valmiudet tähän muutokseen on olemattomat, ihan häviävän pienet. Isoilla mediataloilla, joille fyysisten levyjen myynti tähänkin asti on ollut vain yksi liiketoiminnan muoto, on olemassa jo kaikki kanavat mukautua tähän tilanteeseen. Ovat nekin kusessa tämän kanssa mutta niillä on turvaverkot olemassa ja ne tulee selviytymään mutta kaikki sanotaanko Fullsteamia pienemmät lafkat on kusessa.

Suuret yhtiöt toimivat kuitenkin hieman eri lähtökohdista ja eri tavoittein.

Tommi: - Taannoin oli jossain juttua, kun Daisy julkaisi levynsä jollain pikkulafkalla. Siinä oli kainalojuttuna soitettu Pekka Ruuskalle (toim. huom. Warnerin tuotantopäällikkö) vähän sellainen meininki päällä, että nyt menit potkimaan indiebändin pihalle senkin musavihaaja. Ruuska totesi, että jos ei sauna lähde lämpeämään, on turha heitellä vettä kiukaalle. Ihan totta se on, jos ei joku myy ei niin sitten se ei myy. Nuo ovat bisneslaitoksia siinä missä muutkin. Jos jostain saa rahaa, sitä julkaistaan. Ne on professionaaleja, ei rakastajia.

Janne: - Mun mielestä siinä ei ole mitään väärää. Vaikka mulle musiikki on rakas asia niin musta on ok, että joku EMI myy musiikkia kuin säilykepurkkeja. Mä en siihen lähtisi mutta se on niiden toimintaa ja ne tekee sen vaan tosi hyvin.
Tommi: - Se on viihdettä ja kulttuuria. Vaikka aika vasemmistolainen olen, näen kapitalismissa yhden tosi nerokkaan jutun, ja se on että todella suoralla kansanvaalilla päätetään mikä on hyvä juttu ja mikä ei. Joka päivä Anttilan tiskillä päätetään mitä musiikkia kannattaa tehdä. Se on tosi selvä homma: sen näköinen kulttuuritarjonta minkä näköinen kansa.

Mutta eikös jonkin Top40 -listan katsominen usemmiten ole todella masentavaa?

Tommi: - No on!
Janne: - On ja ei ole. On kaksi täysin eri leikkikenttää. Se mihin itse ei halua lähteä mukaan ja sitten se jossa itse toimii.
Tommi: - Ei vaadi kovin suurta kulttuurihistoriallista tietämystä nähdäkseen, että mitä laimeampi valtavirta on, sitä parempi se on koska sitä suuremman vastareaktion se aiheuttaa. Kaikki mielenkiintoiset vastavirtaukset musiikin historiassa on hyvinkin suoraan osoitettavissa vastavirtauksiksi jollekin valtavirrassa olevalle masennukselle ja se on se hieno juttu. Ja toisaalta, se mikä ihmisiä viihdyttää on hyvä juttu, ei mun tarvitse siihen samastua.

Oletteko kuitenkin osa musiikkibisnestä.

Tommi: - Ei me mikään lauma vihaisia keesipäitä olla. Kyllä me ollaan pelattu, käyty Popkommissa ja oltu "bisneksessä" mukana. Jotenkin sitä kuitenkin vaan on niin fiilisvetoinen persoona, et joskus joku tuntuu oikealta ja joskus ei. Ei tämä nyt mitään uskontoa ole, me vaan julkaistaan levyjä.
Janne: - Hyvä pointti. En mäkään ajattele asioita kovin rationaalisesti. Se vaan on joku joka tuntuu hyvältä ja sellainen tietty omilla ehdoilla meneminen. Mä määrään itse mitä mä teen ja mulla on semmoinen oma etiikka siinä.

Tulevaisuus?

Tommi: - Se on huomenna.
Janne: - Mulle se on hauskanpitoa. En usko että lopetan levyjen julkaisemista. Se saattaa muuttua se muoto, mutta olen niin fyysisten levyjen ystävä etten usko, että tulee pelkästään digitaalisessa muodossa olevia levyjä. Täytyy vaan laittaa vähemmän resursseja siihen, jos levymyynti loppuu. Aion kuitenkin pitää tosi hauskaa ennen kuin tämä loppuu!

Tommi: - Pitkään on ollut vaakakupissa mikä mulle on tärkeintä: musiikin kuluttaminen, tekeminen vai julkaiseminen eli mikä on tärkeintä tässä tilanteessa kun kakka tosissaan osuu tuulettimeen. Tuntuu että mä loppupeleissä kuitenkin haluan olla musiikintekijä. Jos ne joutuu ristiriitaan, niin kuin nyt kun levyt ei juurikaan myy, niin muusikkona mä haluan että mun materiaalia saa korviinsa kaikki jotka vaan haluaa ja että se leviää mahdollisimman paljon mutta julkaisijana mä joudun miettimään onko siinä mitään järkeä. Tämän ristiriidan ratkaiseminen on tosi vaikea homma itselle sisäisesti. En halua hirveästi vielä asiaa valottaa, koska mihinkään lopputuloksiin ei olla päädytty, mutta tullaan varmasti tekemään jotain dramaattisia muutoksia ennen pitkää siitä miten me ajatellaan meidän ns. liiketoimintaa. Tämä vähittäismyynti on ollut aika selkeä virtaus mikä vie suurimman osan ajasta. Se on tullut julkaisemisen rinnalle ja kuronut vähän ohikin. Jotain tulee muuttumaan, vähittäismyynti kuitenkin varmaan pysyy, koska pitkä häntä lupaa meille että jokaista levyä kohti on pari ihmistä, jotka haluaa sen. Julkaisutoiminnan suhteen täytyy katsella mihin suuntaan viisarit asettuu.

Jos julkaisutoiminta tyrehtyy, kuka julkaisee teidän omat levynne?

Tommi: - Kysymys on väärä, koska kyse ei ole siitä kuka julkaisee meidän levyt vaan musiikin. Jos joudun sen tosiasian eteen ettei mun omaa musiikkia osta levyillä kuin joku kolmesataa ihmistä mikä ei millään indeksillä kata levyntekokuluja, niin en mä halua olla niin tyhmä että mä vaan suljen silmäni siltä ja julkaisen sen silti, vaikka mä rakastankin fyysisiä levyjä. Tärkeintä on kuitenkin se, että ihmiset kuuntelee sitä musiikkia, ihan sama kuunteleeko c-kasetilta tai jonain tiedostoina.

Janne: - Tuossa on ero meidän bänditoimintaan, koska me kuitenkin äänitetään kaikki levyt treenikämpällä itse niin meille se kolmesataa myytyä levyä riittää prässäyskustannuksiin, mikä tarkoittaa sitä ettei semmoinen toiminta tule loppumaan, koska oletusajatuksena on se, että mä tulen aina ostamaan uusia instrumentteja, aina maksamaan treenikämpän vuokraa ja aina ostamaan uusia mikrofoneja. Ne on sellaisia asioita joita mä en edes yritä saada takaisin levymyynnistä, koska ne on meidän harrastuskuluja. Me käytetään niin pieniä resursseja ettei ole mitään järkeä maksaa kymppitonnin studiokuluja, jos levy myy kolmesataa. Se on vain tyhmää.

Tommi: - Mä olen yrittänyt miettiä miten sen tekoprosessin kulut saisi niin alas, ettei tarvitsisi välittää tuollaisesta vaan voisi vain saada sen musiikin ulos. Oon lukenut aika paljon erilaisia ilmaisuuden liiketalouteen liittyviä...
Janne: - Tommilla on selkeästi suuret suunnitelmat!
Tommi: - Joo, tavallaan internetbisnes pitää sisällään tosi vahvan ilmaisuuden liiketaloussuuntauksen. Rikkaimpien amerikkalaisten listalla on paljon ihmisiä, jotka on tehnyt elantonsa palveluilla, joiden käyttäminen on ilmaista: Google, Facebook, MySpace jne. Ilmaisuus on just hyvä juttu, pitää vaan vielä miettiä miten sen saa sovellettua tähän.

- Epäselvissä tulevaisuudensuunnitelmissa on siis se, että mitä ilmaisuus meidän kohdalla tulee tarkoittamaan. Tullaan edelleen julkaisemaan fyysisiä levyjä, mutta ne tulee olemaan tällaisia täsmäjuttuja kuin Jolly Jumpersin 500 vinyyliä, joista tietää ettei tule voittoa mutta jotka maksaa itsensä kohtuuvarmasti takaisin. Suuret riskit on takanapäin eikä nykyilmastossa voi lähteä indiepohjalta ponnistavaan artistin urarakentamiseen, ei ole rahaa semmoiseen. Mutta Mikon kanssa ollaan niin fyysisten levyjen ystäviä, että tullaan me hölmöilyjä niin kuin Black Audion kymppituumaisia julkaisemaan; ei mitään järkeä, mutta tehdään silti!

Kuitenkin tuntuu, että levyjä myydään enemmän kuin koskaan, kaikki ostavat niitä ja musiikki on esillä joka puolella?

Janne: - Ne myy kokonaisuutena hyvin.
Tommi: - Musiikki on tosi tapetilla nyt. On tosi trendikästä olla musiikkipostimerkkeilijä ja musiikkia kulutetaan enemmän kuin koskaan mutta kokonaisuutena levymyynti on laskenut rajusti. Toki sopivia segmenttejä valitsemalla saa erilaisia tilastoja. Jossain kulutus voi olla kasvussa, mutta rahat hajaantuu eri suuntiin. Pirstaloituva kulutus näyttäytyy monille laskuna. Pitkä häntä -teorian mukaan on edelleen parasta olla siellä lyhyessä päässä. Kyllähän joku Heikonen maksoi pitkään viulujaan jollain CMX:n vanhoilla levyillä, vaikkei sekään siellä lyhyessä päässä ole paitsi ehkä indienäkökulmasta. Silleen se toimii isoillakin: yksi hitti maksaa monta hutia.

Aiheuttaako nykyinen tilanne katkeruutta? Kaikki ei mennytkään niin kuin piti.

Tommi: - Sen verran kolauksia on tullut, että turhautuminen on katkeruutta parempi sana kuvailemaan tuntoja.
Janne: - Etukäteispessimismi aiheuttaa sen että on tyytyväinen siihen, että on tasaista. Mä hyväksyn sen ja meidän resursseilla pienlevy-yhtiökatto on tullut vastaan. Saan touhuta rauhassa ja pitää hauskaa. En tiedä kauan tyytyväisyys riittää, jossain vaiheessa tulee varmasti turhautuminen. Sitten täytyy etsiä uusia keinoja.

Tommi: - Pari vuotta sitten oli vielä sellainen fiilis, että hommat eteni vaikka ne tekikin sitä hitaasti. Sen jälkeen on tullut sellainen nihkeä laskeva fiilis. Ei kukaan halua ottaa askeleita taaksepäin. En mä edes tarvitse mitään suurta nousua, vähänkin riittää. Se tekee kaiken tarpeellisen eron kun tiedät että jutut etenee.
Janne: - Ennemmin näkee niin, että se notkahtaminen ja paikallaanolo on pahasta omissa soittopuuhissa, niissä täytyy olla liikettä, taiteellista tai jotain muuta.
Tommi: - Mutta on tässä oppinut, että kun keikoille tulee 16 ihmistä, on vapaa tunne ja voi olla tyytyväinen ja pitää hauskaa. Kun oli nuori ja Henry Rollinsinsa lukenut oli ulkoisesti että "vitsi täällä on kaksi ihmistä, soitetaan ihan täysii" mutta sisäisesti ihan romuna. Nykyisin on kiva että tulee 16.

Janne: - On oppinut näkemään sen hauskanpidon siinä.
Tommi: - Oon tyytyväinen, että saan tehdä enemmän kuin normaali ihminen. Muut vaan tekee jotain tyhmää, mä saan soittaa musiikkia.
Janne: - Kokemuksia on saanut tosi paljon.
Tommi: - Pääsee istuu autossa pitkiä matkoja, se on parasta koskaan.
Janne: - Yölliset automatkat keikoilta on kyllä parasta koskaan.
Tommi: - Keikkamatkailu on hyvä esimerkki siitä, että joskus se matka on vähintään yhtä tärkeä kuin se määränpää.

Haastattelu: Jani Ekblom, kuvat: If, Verdura ja Desibeli.net