23.06.2008
Fall Out Boy on yksi niistä bändeistä, jotka ovat kovassa huudossa jenkkilässä, mutta joista vain harva vanhalla mantereella jaksaa sen enempää intoilla. Suurimpana syynä tähän lienee se, että Fall Out Boyn emorock/pop operoi vahvasti siellä genren kevyemmällä – ja pitäisikö sanoa – tyhjänpäiväisemmällä reunalla. Kaikkein selvimmin Fall Out Boyn rahkeiden keveys paljastuu kun rinnalla otetaan sen kilpakumppaneista My Chemical Romancen, Billy Talentin ja jopa Jimmy Eat Worldin kaltaisia nimiä. Näiden rinnalla Fall Out Boy tuntuu todellakin nimensä mukaisesti pelkältä poikaselta.
Yhtyeen tuore live-dvd osoittaa kuitenkin että ilman potentiaalia ei Fall Out Boy ole. Jos ja kun bändi saa pahimmin kliseiset maneerinsa karsittua ja laulaja-kitaristi Patrick Stump onnistuu karistamaan ärsyttävän hehkutusvenyttelyn äänestään, saattaa siitä kasvaa merkittävä tekijä alallaan. Jotkut kappaleet, kuten mainiosti nimetty This Ain´t A Scene, It´s An Arms Race ja varsin koukuttava Michael Jackson-coverointi Beat It pääsevät jo onnistuneen puolelle.
Usein Fall Out Boysta saa myös hieman liian pidättelevän kuvan; kun olisi aikaa päästää kertosäe irti ja rankaista soittimiaan toden teolla, tyytyy bändi lähinnä puolittaiseen puhinaan. Peräänkuulutankin Fall Out Boylta ennen kaikkea lisää särmää ja uskallusta. Työtä tämä savotta toki vaatii, sen voin sanoa ilman että olen kuullut yhtäkään bändin studiopitkäsoittoa.
Fall Out Boyn fanien näkövinkkelistä katsottuna Live In Phoenix on kasattu mukavan tuhdiksi paketiksi. Täysipitkän keikan lisäksi mukaan on mahdutettu rutkasti bändin videoita, erinäisiä takahuonesekoiluja sekä viiden biisin hyvälaatuinen bonus-cd. Ennen kaikkea kattavuutensa puolesta Live In Phoenixia voi huoletta suositella johdannoksi Fall Out Boyn maailmaan. Sen, kuinka kestäväksi tuo visiitti jää, päättäköön jokainen itse.
Jari Jokirinne
