Daisy otti opiksi ja teki Rock-odysseian – ennen kaikkea itselleen

Turkulaisesta Daisysta on nykyään vaikeaa puhua tai kirjoittaa mainitsematta bändin epäonnisesta taipaleesta – soittimineen ja laitteistoineen palaneesta treenikämpästä ja sen mukana tuhoutuneesta, valmiiksi nauhoitetusta pitkäsoitosta. Desibeli jututti Daisyn Thomas Lilleytä (laulu ja kitara) ja Heikki Vesaa (kitara ja laulu) bändin vihdoin julkaistun It´s About Time -pitkäsoiton tiimoilta

Itse asiassa tuntuu jotenkin harhaanjohtavalta, että edellä kuvattua tapahtumasarjaa pidetään edelleen niin keskeisenä osana Daisyn viitekehystä. Totuus on kuitenkin se, että näistä tapahtumista on jo monta vuotta. Ja tätä kulunutta aikaa herrat eivät suinkaan ole istuneet surkuttelemassa kurjaa kohtaloaan levy-yhtiöltä kenkää saaneena yhtyeenä, vaan uuden levyn koostaminen omin voimin on jatkunut enemmän intensiivisesti tuosta asti. Thomas ja Heikki huomauttavat kuitenkin, että tapahtumat vaikuttivat väkisin siihen, miltä uusi levy – tämänhetkinen Daisy – kuulostaa. Vaikka päätös teemalevyn tekemisestä ja sen kuvaamasta tarinasta bändin aikamatkasta hullun tiedemiehen avustuksella olikin tehty jo ennen, on uuden levyn kappaleet paria poikkeusta lukuun ottamatta sävelletty vasta jo nauhoitettujen kappaleiden tuhoutumisen jälkeen.

Heikki: - Lopettaminen meillä ei käynyt missään vaiheessa mielessä, mutta toki me pohdittiin kyllä, että miten jatketaan.

Kumpikin huomauttaa vielä pilke silmäkulmassaan, että eihän sitä oikein ole parempaakaan tekemistä. Tähän heittoon kuitenkin liittyy Daisyn tapauksessa vinha perä. Kumpikin kuulluista jäsenistä nimittäin tunnustautuu täydelliseksi äänitys- ja viilaajaintoilijaksi. Sama asenne värittää koko yhtyeen toimintaa. Tällainen vie aina rutosti aikaa, eikä työtunteja olekaan laskettu uutta levyä nauhoitettaessa. Bändi on omien sanojensa mukaan sitä paitsi niin laiska treenaamaan, että äänitykset halutaan aloittaa lähes välittömästi uuden biisin myötä. Näin joitakin levyllä kuultavia kappaleita onkin nauhoitettu jopa kahden ja puolen vuoden aikana. Thomaksen mukaan musiikin tekeminen tällä tavalla myöskin ruokkii itseään:

– Siihenhän se menee, että peitellään omia mokiamme uusilla raidoilla. Ei me enää edes muisteta, mitä kaikkea soitamme levyllä. Sitä tavaraa on vain yksinkertaisesti niin paljon.

Tämä toimintatapa onkin tavallaan viety It´s About Timella äärimmilleen, se on jokaisen kuulijan helppo päätellä levyn täyteen pakatusta äänimaailmasta. Seuraavaksi voisi olla aika kokeilla jotain toista metodia. Daisyn haaveena onkin nauhoittaa seuraava levy alusta loppuun asti valmiiksi vuodessa. Tämä on suunnitelma ainakin toistaiseksi.

Heikki: – yleensä meillä menee kaikki aina päinvastoin, kuin mitä ollaan suunniteltu. Ei sitä koskaan tiedä, mitä tapahtuu.

Kun puhutaan teemalevystä, on yksi keskeinen seikka väkisinkin se visio, mikä levyn avulla pyritään tavoittamaan. On helppoa kuvitella, että osa bändin jäsenistä on vain mukana toteuttamassa jonkun visiota. Tätä väitettä Thomas ja Heikki eivät kuitenkaan allekirjoita. Heidän mukaansa näkemys on ehdottomasti koko bändin ja levyltä voi kuulla kaikkien musiikillisia fantasioita. Viimeisen kymmenen vuoden aikana on kaikkia musiikin ja muodin virtauksia alettu jostain syystä tarkastella jonkin aiemman aikakauden kuvina; on seiskaria, kasaria ja ysäriä. Tällainen viitekehys on sinänsä ärsyttävä, mutta aikamatka-teemaan se sopii erinomaisesti. Suurimpana levyn soundiin vaikuttaneena tekijänä herrat pitävät yllättävästi GTA: Vice City -peliä, joka käynnisti sen kuvaaman aikakauden soundin ja musiikin diggailun. Teema on muutenkin säilynyt vahvana koko levyntekoprosessin ajan, ja esimerkiksi kappalejärjestys on ollut tiedossa jo todella pitkään. Koko levyn kattavaan metateemaan limittyy lisäksi kunkin kappaleen oma tarinansa, joka synnyttää myös tarttumapintaa tekijöiden omiin tunnelmiin.

– Levyllähän on melkein kaikkien meidän säveltämiä biisejä. Totta kai se kuitenkin vaikuttaa, ketkä ovat olleet milloinkin nauhoittamassa. Ne päättävät, jotka ovat paikalla. Me kaksi vain satumme viettämään niin paljon aikaamme noissa puuhissa.

Yritys Ja Erehdys vaikuttaa yhtä kaikki todella tärkeältä tekijältä Daisyn soundissa. Thomaksen ja Heikin mukaan levyä nauhoitettaessa ainoana rajoituksena olikin se, että mitään rajoituksia ei saanut olla. Kaikki mikä kuulosti hyvältä oli hyvää. Tämä johti rajuihinkin kokeiluihin, kuten levyn kansissakin mainittavaan psykedeeliseen jazzhuilu-sooloon ja moniin muihin vastaaviin. Kun debyyttilevy A Girl’s Best Friendiä moitittiin jossain foorumeissa pastissimaisuudestaan, on uusi levy vain bändin omien mieltymysten temmellyskenttä. Ja tämän on siis tehnyt bändi, jota on Desibelissäkin kutsuttu nykyisen kotimaisen kitarapopin eturivin edustajaksi.

– Pientä oopperaahan se on koko ajan, kuittaa Heikki.

Egotripistä tutulla Knipillä on sormensa pelissä myös Daisyn keittämässä sopassa. Välillä alkaa tuntua jo uskomattomalta, mihin kaikkialle sama mies ehtii. Heikki ja Thomas ovat samalla kannalla ja hyvin kiitollisia Knipin pyyteettömästä halusta auttaa. Vaikka rooli olikin lähinnä taustavaikuttaja ja kannustaja, on siitä varmasti ollut suurta hyötyä usean vuoden kestäneen itsenäisen työn ulkopuolisena kommentoijana.

Heikki: – Ennen kaikkea Knipi toimi meille tietynlaisena objektiivisena korvana. Kun saimme levyn mielestämme valmiiksi miksattua, lähetimme sen Knipille, joka auttoi ja ideoi sen jälkeen lopullisessa valmiiksi saattamisessa.

Kun keskustelu kääntyy musiikin livenä esittämiseen, nousee bändin omintakeisesta toimintatavasta taas uusia ilmenemismuotoja. Thomas ja Heikki nimittäin kertovat, että livesoittaminen oli alunperin bändille jonkinlaista pakkopullaa, ja todellinen nauttiminen livesoittamisesta ja keikoista on onnistunut vasta muutaman viimeisen vuoden ajan. Osasyynä on miesten mukaan saattanut olla ongelmat halutun vision teknisessä toteuttamisessa, esimerkiksi jatkuvat kolmiääniset stemmat vaativat taitoa niin soittajilta kuin miksaukseltakin. Uuden levyn tuomien keikkojen ennakkoedellytyksenä olikin oman miksaajan löytyminen, ja kenties se omakin osaaminen on terävöitynyt vuosien saatossa.

Daisyn tulevaisuus on bändille vielä suuri tuntematon. Toistaiseksi tavoitteena on kuulemma ymmärtää, että levy saatiin valmiiksi ja että siitä on ilmeisesti jopa pidetty.

Thomas: – Me ei ihan tosissaan odotettu tältä levyltä juuri mitään muuta kuin, että se saataisiin valmiiksi. Se on kliseisesti sanoen tehty vain meitä itseämme varten. Kaikki sen tuoma hype on siksi pelkkää bonusta.

Oli miten oli, Daisy suuntaa toukokuussa matkansa kohti Liverpoolia ja paria keikkaa. Se on iso asia – jälleen kerran – bändille itselleen.

Thomas– Onhan se jokaisen Beatles-fanin unelma soittaa Liverpoolissa, Cavern Clubissa.

Suunnitelmia siis on ja kolmannen levyn nauhoitteleminenkin on jo aloitettu. Tällä hetkellä Daisylla on kuitenkin syytä tyytyväisyyteen. Vastoinkäymiset on voitettu ja uusi levy on otettu erinomaisesti vastaan. Tilanne vaikuttaa kutkuttavalta ja tuntuu perustellulta sanoa, että voi jännityksellä jäädä odottamaan jatkoa.

Teksti: Ilmari Ivaska, kuvat: Knipi