Hardcore Superstar – Ei tilaa egoilulle

Ruotsalaiselle Hardcore Superstarille kuuluu hyvää - vuonna 1997 perustettu, melodista hardrockia soittava yhtye julkaisi marraskuun alkupuolella viidennen pitkäsoittonsa Dreamin´ In A Casket, sekä sai kunnian toimia lämmittelybändinä legendaariselle Twisted Sisterille heidän Suomen keikoillaan. Paraikaa Hardcore Superstar kiertää Eurooppaa Crashdïet -yhtyeen kanssa, lisää faneja metsästämässä. Eli tekemisen puutteesta ei ainakaan luulisi tämän bändin jäsenten kärsivän. Tapaan hyvällä tuulella olevat laulaja Jocke Bergin sekä basisti Martinin Helsingin jäähallissa pari tuntia ennen bändin Twisted Sister -lämppärikeikkaa.

Noniin. Kertokaapa ensiksi vähän mitkä ovat fiilikset näin ennen keikkaa?

Jocke: - Tulee olemaan todella hauskaa! Suomi on aina ollut hyvä maa meille. Tuntuu että meillä on vankka kuuntelijakunta täällä joka aina vain kasvaa kasvamistaan.

Martin: - Niin ja meillä oli kesällä todella mahtava festarikeikka täällä, en tosin muista mikä sen festarin nimi oli...Mutta tuntuu että Suomessa meitä todella arvostetaan, siksi tänne on aina niin mukava tulla!

Uusin julkaisu Dreamin´ In A Casket ei tuottanut sen suurempia päänsärkyjä yhtyeen jäsenille. Laulajan mielestä se oli jopa helpoin levy mitä hän on ikinä ollut mukana tekemässä.


Jocke: - Purkitin kaikki lauluosuudet neljässä ja puolessa päivässä. Martinhan muuten myös toimi tämän levyn tuottajana sekä miksaajana.

Martin: - Tuntui että tiesimme niin hyvin – kun aloimme kirjoittaa biisejä – mihin suuntaan me halusimme mennä. Joten se oli todella helppoa, sitä ei joutunut minnekään sivuteille kun tiesi tasan tarkkaan miltä kaiken tulisi kuulostaa.

Jocke: - Ennen kun olemme tehneet levyjä, olemme olleet hyvin eri mieltä siitä mitä me haluamme tehdä. Mutta nyt kaikki oli hyvin keskitettynä ja olimme kaikki samaa mieltä asioista. Se sujui siis hyvin vaivattomasti.

Levy-yhtiö ei puuttunut levyntekoprosessiin millään lailla, vaan yhtye sai aivan rauhassa työstää kiekkoansa aina valmistumiseen asti.

Martin: - Levy-yhtiö ei saa edes kuunnella levyä ennen kuin se on miksattu ja valmis.

Jocke: - Se on se mikä on niin parasta meidän levy-yhtiössä. Ei ole olemassa ketään maailmassa joka voisi sanoa miltä meidän pitäisi kuulostaa tai mitä meidän pitäisi tehdä. Se ei vaan toimi, se on ihan mahdotonta.

Martin: - Luulen että se on se juttu jonka takia me olemme onnistuneet niin hyvin meidän kahden edellisten levyjen kanssa. Ennen kun aloimme nauhoittaa edellistä levyä, sanoimme että nyt me neljä teemme levyn eikä kukaan muu! Olemme nyt tehneet kaksi levyä sillä tavoin ja onnistuneet pääsemään juuri siihen mihin halusimmekin.

Jäikö sitten jotain biisejä yli kun olitte päättäneet mitkä pääsisivät mukaan levylle?

Jocke: - Joo, jäi niitä. Erikoisinta tässä oli että mehän julkaisimme singlen kesällä nimeltä Bastards. Singlehän on yleensä mukana myös levyllä, mutta me päätimme että emme ottaisi sitä mukaan. Meillä oli jo niin monta muuta biisiä jotka olivat mielestämme parempia. Joten annoimme sen jäädä vain singleksi.

Martin: - Aivan. Ja ne jotka jäivät pois, niin... Osa on demovaiheessa ja osa ovat valmiita mutta päätimme että emme nauhoittaisi niitä vielä tälle levylle. Kyllä me kuitenkin varmaan julkaisemme ne jossain vaiheessa.

Hardcore Superstarissa ei ole olemassa perinteistä jakoa, missä laulaja kirjoittaa biisit, kitaristi tekee sävellykset jne.

Jocke: - Me kirjoitamme biisit yhdessä. Adde, meidän rumpali tosin kirjoittaa suurimman osan meidän teksteistä. Monessa bändissä on tämä perinteinen jako että laulaja kirjoittaa biisit ja kitaristi tekee sävellykset jne. Mutta meillä ei niin toimita. Hardcore Superstarissa ei ole egoja. Olemme neljä ihmistä tässä bändissä joten se on 25%.

Martin: - Musiikkimme ei kuulostaisi yhtään siltä kun se nyt kuulostaa jos vaihtaisimme pois yhden jäsenen. Se olisi aivan toisenlaista. Meidän neljän välillä on niin hyvä kemia, jonka takia musiikin tekeminen onnistuu todella hyvin!

Monien bändien jäsenet kokevat tärkeimmäksi omaksi levykseen sen uusimman julkaisunsa, mutta Jocke ja Martin eivät kuulu tähän porukkaan.

Jocke: - Ensimmäinen ja edellinen ovat minulle ne tärkeimmät. Ensimmäinen sen takia että silloin kirjoitimme ensimmäistä kertaa ulos yleisölle. Edellinen taas sen takia että silloin tulimme tavallaan ”takaisin”.

Martin: - Niin, se on minustakin tärkeä levy. Koska moni ei tiennyt tuossa vaiheessa että olimme vielä kasassa.

Omia levyjänsä miehet eivät kuitenkaan myönnä kuuntelevansa enää kovinkaan paljon.

Jocke: - Minä en kuuntele niitä juuri ollenkaan.

Martin: - Ei, en minäkään.

Jocke: - Jos kuuntelen jotain levyä niin sitten kuuntelen edellistä levyä ja tätä uutta. Tuntuu siltä että kestää ainakin pari vuotta ennen kuin bändi löytää sen oman soundinsa. Jos nyt ei sitten ole joku ammattituottaja apuna joka tekee kaikki biisit ja päättää soundista jne.

Martin: - Aivan. Moni debyyttibändi joka nykyään julkaisee levynsä, niin he eivät oikeastaan ole edes oikea bändi. Vaikka he eivät ole levy-yhtiön toimesta yhteen kasattuja niin heillä on se tuottaja ja biisintekijä jotka tekevät kaiken heidän puolestaan. Me taas teemme kaikki levyt kokonaan itse. Kaikki biisit ovat meidän ja ainoastaan meidän neljän tekemiä. Tarvitsimme ne kolme levyä jotta löytäisimme tarkalleen sen oman soundimme.

Mutta mitä sitten pyöri laulajan ja basistin omissa levysoittimissa levyntekovaiheen alla?

Jocke: - Anthrax, Metallica, Exodus, Slayer…

Martin: - Niin ja Ozzy Osbourne, unohtamatta tietysti niitä bändejä joiden kanssa vartuimme eli Mötley Crüe, Gunnarit jne.

Jocke mainitsee Hardcore Superstarin heittäneen suurimmat keikkansa ollessaan lämmittelybändinä AC/DC:lle. Miltä sitten tuntuu esiintyä niin suurelle yleisölle?

Jocke: - Se tuntuu vähän kummalliselta. Näyttää siltä kuin yleisö koostuisi muurahaisista. Ei näe kasvoja, ainoastaan jotain pieniä pilkkuja.

Martin: - Niin se on todella vaikeaa…katsoa jotakuta silmiin, kuten sitä tekee klubikeikoilla. Se on melkein mahdotonta. Siitä tulee vähän epäpersoonallista kun se on niin suurta.

Jocke: - Haluan mielelläni nähdä yleisön kun esiinnyn. Mutta silloin kun on jotain kuusi metriä lavan ja ensimmäisen rivin välissä niin silmiin katsominen kieltämättä vaikeutuu.


Mikä sitten olisi sopivin yleisö määrä HCSS:ille?

Martin: - Se ”ultimate” määrä olisi olisi ehkä jotain 3000.

Jocke: - Niin, 1500-3000 ihmistä olisi oikein sopiva määrä.

Jos Hardcore Supestarista joskus tehtäisiin tosi tv-sarja, se tulisi olemaan hillitöntä.

Jocke: - Se olisi hauskinta mitä kukaan on ikinä nähnyt!

Martin: - Todellinen kaaos!

Jocke: - Niin, siitä tulisi ihan helvetinmoinen kaaos, paljon pahempi kuin Osbournes!

Onko pyyntöjä kenties jo sadellut…?

Jocke: - Ehkä niitä tulee…

Martin: - Olemme itse asiassa päättäneet että nyt kun lähdemme Euroopan kiertueelle niin kuvaamme aina välillä vähän meidän kiertuemeininkiä ja pistämme sitten joka viikko 5-10 minuuttia materiaalia meidän nettisivuille. Eli se on melkein sama juttu.

Teksti ja bändikuva: Emilia Kinnunen, kuvat: Ulf Magnusson