Cunninlynguists – syvän etelän soundia

Yhdysvaltain Georgiasta ja Kentuckystä kotoisin oleva Cunninlynguists on hiphopin pieni suuruus. Syvän etelän lippua heiluttava kombo on tuoreemman underground-hiphoppinsa opiskelleille tuttu nimi, mutta suurempi yleisö ei tätä porukkaa välttämättä vielä tunnista. On oivallinen tilaisuus ottaa yhtye tarkempaan käsittelyyn nyt, kun ryhmän neljäs studioalbumi Dirty Acres on julkaistu. Desibelillä oli ilo ja kunnia kysellä Cunninlynguistsin kuulumisia uuden levyn tiimoilta.

Cunninlynguists koostuu kolmesta herrasta. Bändin ytimen muodostavat Deacon the Villain ja Kno, jotka ovat olleet mukana alusta asti, kumpikin sekä tuottajana että MC:nä. Kolmannen miehen roolitus on ollut vaihtelevampi. Mikkiin sylki alussa Mr. Sos, kahdella viimeisellä albumilla on mukana ollut herra nimeltä Natti. Ryhmä on ollut kasassa kuusi vuotta ja tehnyt neljä kokopitkää albumia.

Kolmikon saattoi nähdä elävänä viime kesänä Joensuussa. Trion Ilosaaren keikka oli mieleenpainuvimpia hiphop-elämyksiä miesmuistiin ja yksi kesän hikisimmistä esiintymisistä. Laulurinteen lavalla Cunninlynguists esittäytyi hienosti yhteen pelaavana yksikkönä ja taitavana viihdyttäjänä. Livenä syvän etelänkin räppäri taitaa olla omimmillaan? Mitkä ovat kiertämisen hienoimmat ja huonoimmat puolet?

- ”Rakastamme lavaa, koska se on paikka, jossa näkee ihmisiä, jotka arvostavat musiikkia,” Natti kertoo. ”Saamme tilaisuuden kiittää heitä antamalla lavalla kaikkemme. Huono puoli on, että kaipaan poikaani hullun lailla. Myös lentokoneiden istuimet ovat rasittavia.”

Kno´n mielestä parasta kiertueilla on uusien ihmisten tapaaminen. Terveydestään on sen sijaan vaikea pitää huolta.

- ”Hankalinta kiertueilla on syöminen. Pidän yksinkertaisesta ruoasta, joten minua huolettaa syödä jotain tuntematonta, jolloin en voi olla varma mitä sisuksiini pistän,” tarkentaa Kno nauraen. ”On hyvin, hyvin vaikeaa pysyä kunnossa kiertueiden aikana. Riittävän levon ja oikeanlaisen ravinnon saaminen on vaikeaa.”

Cunninlynguists on jälleen ajankohtainen uuden albumin myötä. Jos musiikki on aiemmin ollut ilakoivampaa, Dirty Acresilla kolmikko on ottanut pehmeämmän lähestymistavan hiphoppiinsa. Soundin muutokseen oli selkeä syy: aina ei voi olla bileitä.

- ”Teimme sitä, miltä tuntui. Viime albumi (A Piece of Strange) oli synkempi ja melankolisempi, Southernunderground höpsö ja Will Rap for Food joka puolella yltympäriinsä. Kyseessä on vain levy, hetki ajassa. Kukaties seuraavalla albumilla räppäämme rummun ja basson tahtiin”, Kno tilittää.

Deacon kuvailee kolmea viimeistä vuotta discon uudeksi aikakaudeksi: - ” Elämä on hauskempaa kun ei ajattele, joten suljimme aivomme, laitoimme jalalla koreasti, kuvasimme kaiken videokameralla ja kutsuimme sitä todellisuudeksi. Dirty Acres on heijastuma kaikesta siitä paskasta. Ei voi bailata jatkuvasti, elämä ei vain toimi niin.”

Biitit Cunninlynguistsille nikkaroi joko Kno tai Deacon. Kahden rytminikkarin eroja kuvaillessaan Deacon kertoo Kno´n käyttävän enemmän sampleja kuin kollegansa. Tosin mitä enemmän miehet työskentelevät yhdessä, sitä vähemmän Kno sämplää, Deacon taas vastavuoroisesti yhä enemmän. Soundillisesti Deacon kuvailee biittiensä olevan puhtaampaa valtavirtakamaa. Kno´n biititeissä puolestaan on huomattavasti isompi soundi.

Nykyisin tuotannosta vastaa enimmäkseen Kno, joka alussa viihtyi myös mikin äärellä. Puolivahingossa, sillä Kno´n ei kertomansa mukaan alun perin pitänyt räpätä ollenkaan.

- ”Vihaan räppäämistä,” Kno tilittää. ”Teen sitä, mitä teen parhaiten eli rakennan taustoja. En koskaan aikonut ryhtyä räppäämään, niin vain tapahtui. Siksi kai Will Rap for Foodilla oli niin paljon vierailijoita,” mies keventää.

Dirty Acresin tekeminen oli sekä helpompaa että hankalampaa kuin aiempien tuotosten muotoilu.

- ”Tekeminen oli helpompaa, koska albumi on aiempia henkilökohtaisempi,” muotoilee Deacon the Villain. ”On helpompaa puhua suoraan sydämestä, elävästä elämästä.”

- ”Homma käy siinä mielessä hankalammaksi, sillä itseään ei halua toistaa. Toisaalta minkä tahansa harjoitteleminen saa asiat luistamaan paremmin. Meillä on hyvä groove tällä hetkellä, saatamme jopa julkaista uuden levyn vuonna 2008,” Kno paukauttaa.

Yhtyeet kehittyvät ajan kuluessa, eikä Cunninlynguists tietenkään ole poikkeus. Deacon ei kuitenkaan näe ryhmän ajautuneen liian kauaksi alkuperästään. Dirty Acres on vähemmän ilakoiva, mutta se on ainoa mainittava ero.

- ”Huumorintajumme on tallella ja painiskelemme musiikissamme yhä normaalin elämän ongelmien kanssa. Se, mitä levyltä nyt kuuluu, on enemmänkin koko ryhmän näkemys,” Deacon kertoo. ”Alussa Kno vain antoi minulle satunnaisia biittejä. Totta puhuakseni emme tunteneet toisiamme silloin niin hyvin. Tiesimme vain, että rakastamme musiikkia ja hiphoppia, joten teimme levyn. Kuusi vuotta ja kuusi projektia myöhemmin kemiamme pelaa paremmin ja Kno pystyy kaivautumaan juurillemme paremmin. Soundimme on tehnyt täyden kierroksen. Voimme tosin tehdä seuraavaksi hommat länsirannikon mukaan. Pystymme mihin vain.”

Cunninlynguists esittäytyi yleisölle ensilevyllään Will Rap for Food. Enää miesten ei sentään tarvitse räpätä henkensä pitimiksi.

- ”Saamme räppäämisestä rahaa, ja rahalla ostetaan ruokaa. Pärjäämme, muttemme todellakaan ole rikkaita. On mahtavaa tulla toimeen tekemällä sitä, mistä on unelmoinut,” Kno vakuuttaa.

Joskus tulee tulosta kunhan vain avaa suunsa sopivassa kohdassa.

- ”Intouduin freestailiin Burger Kingin drive-inissä päivänä eräänä ja sain ateriani ilmaiseksi. Tai kukaties vain unohdin maksaa flirttailun lomassa ja ajoin pois paikalta, helvetti soikoon,” Deacon the Villain tarinoi.

Teksti: Tuomas Tiainen, kuvat: Bad Taste Records