Hellcity 13 - Oikeasti hyvää valtavirtarockia

Yksi musiikkitoimittajien unelmista on joskus löytää potentiaalinen menestyjäbändi ja nostaa se esille ennen sen huipulle nousemista. Menee yritys sitten syteen tai saveen, asetan Hellcity 13:n esille voidakseni joskus nostaa pään pystyyn ja todeta: "Mitäs minä sanoin?". Juttelutuokio bändin asioista käytiin sähköpostitse, siinä bändiä edustivat kosketinsoittaja Mr. Kess sekä toinen vokalisteista, Mika.

Helsinkiläisessä Hellcity 13:ssa on ainesta sekä kriitikoiden suosikiksi, että nuorison idoliksi. Seitsenhenkisen bändin musiikissa riittää valtavan melodisuuden ja kahden laulajan voimalla ulottuvuuksia niin glamrockiin, nopeampaan räminään, kuin jopa pieneen disco-flirttailuun. Pohja on kuitenkin purevassa valtavirtarockissa, ja tämän bändin kohdalla valtavirtarockista täytyy puhua nimenoman positiivisessa mielessä, eikä Mr. Kesskään vedä toimittajan luonnehdinnasta hernettä nenään:

- Jos haluaa määrittää meidät valtavirtarockiksi ja silti diggaa, niin eikö se meinaa sitä, että me ollaan keskivertoa kovempia jossain aika laajassa otannassa? Kyllä Hellcity 13 mahtuu siihen genreen aivan mainiosti, toki laitojen kautta mennään ja vähän kaavitaan maaleja seinistä.

Mainstream-musiikki ei siis välttämättä ole synonyymi kaupalliselle paskalle. Vaikka Hellcity lokeroituu tietyllä tavalla helpoksi ja miellyttäväksi kuunneltavaksi, silti bändi vaikuttaa musiikillisesti kunnianhimoiselta ja itsevarmalta porukalta, mutta samalla heidän antamistaan vastauksista huokuu läpi valmius tehdä töitä asiansa eteen. Kun kysyn, tuottaako bändin suuri jäsenmäärä ongelmia, haastateltavien mielessä ei vaikuta käyvänkään toimittajan hakema ajatus siitä, että koko revohkaa olisi vaikea saada yhtäaikaisesti treenikämpälle.

- Ongelma on oikeastaan siinä, että lavatila uhkaa loppua kesken etenkin kun biisit ja jätkät lähtee pyörimään, Mr. Kess toteaa.

- Positiivinen kääntöpuoli on se, että soundi on isoa ja monipuolista. Kaikkien läsnäolo on kyllä perusteltua - näin syntyy Hellcity 13. Eihän bändejä voi julisteasettelun mukaan rakentaa?, Mika lisää.

Pitkäsoittoja Hellcityllä on julkaistuna yksi. Bändin omaa nimeä kantava kymmenbiisinen julkaistiin lokakuun lopulla ja Desibelin arviossa se keräsi kunnioitettavat neljä tähteä. Mikan ja Mr. Kessin mukaan palaute levystä on vetänyt kauttaaltaan hiljaiseksi. Ihmiset ovat tuntuneet ymmärtävän, mistä bändissä on kyse.

- Levy on julkaistu ainoastaan Suomessa, mutta jo julkaisun aikoihin meillä oli ulkomaalaisten fanien pystyttämä nettifoorumi!, ihmettelee Mr. Kess.

- Virallinen kritiikki on myös tarttunut asioihin, joita itse pidämme tärkeänä: Vahvat sävellykset ja ammattimainen toteutus. Lämmittää mieltä!, Mika iloitsee.

Albumin rakentamisesta kaksikolla riittää kerrottavaa:

- Meillä on alusta asti ollut selkeä näkemys siitä, miltä materiaalin pitää kuulostaa. Tämä oli myös vahva tekijä siihen, että levy päätettiin tehdä omaan visioon luottaen ilman ulkopuolista tuottajaa. Puitteet mahdollistivat myös sen, että meininki äänityksissä oli äärimmäisen rento. Uskomme, että se kuuluu myös levyllä.

Vaikka itsellenikin Hellcity 13 tuli vastaan tuntemattomana bändinä muiden joukosta, julkisuutta orkesteri on jo jonkin verran ehtinyt saada. Promolevy poiki vakiopestin Pulssi-ohjelmaan, jonka myötä bändi pääsi esiintymään suorana televisiossa ympäri Etelä-Suomea. Huomattavasti suurempaa lisämainosta bändi on kuitenkin saanut yhden maailman merkittävimmän monsterin ansiosta:

- Lordi-basisti Ox on mun vanha frendi jenkeistä ja hän on soitellut pidemmän aikaa Tommynkin (Hellcity 13:n kitaristi) kanssa. Sovittiin jo aikanaan, että jelpataan toisiamme tilaisuuden tullen ja nyt tilaisuus tuli. Kaveri siis esiintyy Oxina musiikkivideollamme In Love With Love. Iso kiitos herra Putaansuulle, että päästi tarkoin varjellusta brändistään hahmon no-name -bändin debyyttivideolle. Kertoo miehen asenteesta, Mika kiittelee.

Videolla esiintyvän hirviön lisäksi oikeastaan koko bändin perustamisesta saa kiittää Mikan Yhdysvaltojen aikoja:

- Bändi alkoi muotoutua loppuvuodesta 2003, kun olin asettunut takaisin Suomeen. Vanhat frendit alkoi kävellä kadulla vastaan liian usein, jolloin oli jo pakko kysyä: "Mitä duunaat? Bändejä?" Porukka piti kerätä pois kadulta tekemään musaa. Aihiot kuunneltiin ja yhdessä päätettiin, että treenikämppä on hankittava.

Debyyttialbumi on siis julkaistu ja ihan täysin nimetön bändi Hellcity ei nykyään ole, mutta siitä huolimatta keikoilla bändi on toistaiseksi ollut harvinainen näky. Kertoman mukaan näyttää kuitenkin vahvasti siltä, että pian poppoo pääsee tien päälle ja ihmisten eteen.

- Marssijärjestys tuntuu nykyään olevan se, että ensin katsotaan bändin julkaisun breikkaus ja sen pohjalta lähdetään miettimään keikkakuviota. Meidän tilanne on nyt se, että koko jengi haluaa kovasti bussiin ja ohjelmatoimistot ovat kiinnostuneita bändistä. Hankaloittava tekijä on tosin jo se, että bändi, kuski ja äänimies on selkeästi isompi karavaani, kuin esimerkiksi jollain triolla, Mr. Kess kertoo.

Millainen Hellcity 13 sitten on livenä?

- Tsekkaa In Love With Love -video, vähän jarruteltiin, että kamerat pysyy perässä.. Bändi diggaa esiintyä, ja kun musa on näin intensiivistä, väitämme olevamme livenä näkemisen arvoisia. Never a dull moment. Rokkaillaan täysillä se hetki, mitä päästään lavaa kuluttamaan.

Teksti: Jarmo Panula, kuvat: Jarkko Tiitinen