Sexydeath – Trig.comin varjo

Puhetta pulppuaa vaikka kuinka paljon, komealta Sexydeathin takana seisovalta latinoamerikkalais-ruotsalaiselta mieheltä, Alex Frejrudilta. Sekakielellä, englanniksi sekä ruotsiksi tehty haastattelu sujuu leppoisissa tunnelmissa Helsingin Gloriassa ennen bändin keikkaa. Mies avautuu nopeasti ja kertoo mm. peilailevan itseään musiikkinsa kautta ja kokee Sexydeathin olevan hänelle kuin terapiaa.

Koska Sexydeath on vielä melko tuntematon bändi, täällä suomen maalla palataanpa ensin ajassa hieman taaksepäin ja muistelkaamme siis mistä ja miten kaikki alkoi.

- Olen tehnyt musiikkia 15-vuotiaasta asti mutta Sexydeathin perustin vuonna 2001. Minulla oli paljon biisejä kovalevylläni ja päätin lähteä matkalle Etelä-Amerikkaan. Siellä minulla oli hyvät yhteydet ja sain ensimmäisen singleni She Is A Maniac julkaistua Universal Musicin kautta. Aloitin oikeastaan vähän väärästä päästä. Singlellä Etelä-Amerikassa, eikä minulla ollut mitään bändiä. Olin siellä kaksi vuotta, sain kasattua bändin ja julkaisimme ensimmäisen levymme vuonna 2004,The Damiana Error. Sitten matkustin takaisin Ruotsiin, Tukholmaan ja rupesin miettimään miten voisin promotoida Sexydeathia paremmin. Joten aloitin Trig.comissa joka on yhteisö joka auttaa bändejä promootiossa jne. Voisi melkein sanoa että Sexydeath on kuin Trig.comin varjo.

Sexydeath ja Trig.com kun ovat vahvasti sidoksissa toisiinsa, niin otetaanpa samalla vielä lyhyt katsaus Trig.cominkin historiaan.

- Tapasin Jonaksen, esittelin MySpacen hänelle. Parin päivän päästä hän soitti minulle ja ehdotti että tekisimme jotain sen tyyppistä mutta vielä paremmin ja vain ainoastaan muusikoille ja musiikkidiggareille. Niin minä sitten olin ensimmäinen tyyppi mukana projektissa ja nyt meitä on 30 tyyppiä ympäri maailmaa jotka pitävät sitä pystyssä sekä 10 000 bändiä. Niin että aika hyvin menee!

Noniin. Nyt kun kaikkia historia-osiot on käyty läpi, niin siirrytäänpä hieman ajankohtaisempiin aiheisiin, kuten levytyssuunnitelmiin.

- Nyt 2007 yritämme julkaista uuden levyn. Niitä tulee olemaan kaksi levyä tai oikeastaan EP:tä. Yksi kahdeksan biisin pituinen joka julkaistaan nyt marraskuussa ja toinen julkaistaan sitten tammikuussa. Ensimmäisellä tulee myös olemaan kolme promovideota ja yksi livevideo.

Kerrottakoon myös että kyseinen livevideo tulee yhden bändin Tukholman keikan materiaalin lisäksi, myös sisältämään materiaalia bändin äskettäiseltä Mama Trash Promotionin järjestämältä Helsingin keikalta.

Ennen Sexydeath oli vain ja ainoastaan yhden miehen projekti, kuten Peter Tägtgrenin Pain. Enää asia ei kuitenkaan ole näin. Sexydeathin viimeisten julkaisujen tekoprosessissa on ollut mukana hääräämässä myös eräs toinenkin mies nimeltä Martin.

- Hän ja minä olemme tulleet todella hyviksi ystäviksi ja ymmärrämme toisiamme. Joten nyt voisi melkein sanoa että me kaksi olemme Sexydeath.

Uudet julkaisut tulevat Alexin mukaan olemaan syvä versio hänestä itsestään, sellainen versio joka hän haluaisi olla.

- Olen erittäin tyytyväinen lopputulokseen. Näen itseni itkevän hyvin positiivisessa mielessä. Biisit saavat minut tanssimaan ja se on hyvä juttu! Ne tulevat kuulostamaan hyvin The Cure-, Duran Duran- ja Alice In Chains -henkisiltä. Sanoituksellisesti en ole koskaan ollut sellainen tyyppi joka kirjoittaa politiikasta ja sellaisista asioista. Vaan kirjoitan enimmäkseen itsestäni, ex-tyttöystävistäni, vihollisistani jne. Kaikesta mitä on tapahtunut ympärilläni. Vartuin Etelä-Amerikassa sekä Ruotsissa. Ne ovat kaksi aivan eri maailmaa. Sellainen luulen vähän itsekin olevani. En oikein tiedä kuka olen, olenko eteläamerikkalainen, latinoamerikkalainen vai ruotsalainen. Peilailen itseäni musiikin kautta, se on terapiaa. Sanoituksien ei tarvitse olla niin metaforisia minulle. Se miten minä laulan ne, on minulle paljon tärkeämpää kuin se varsinainen sisältö.

Alex ei näe Sexydeathia goottibändinä. Sexydeath on miehen mielestä enemmän ”musical tourismia”.

- Juostaan ajassa takaisin ja haetaan ideoita sieltä. Se on minun tapani nähdä tulevaisuutta. Otan paljon elementtejä eri genreistä ja kokoan palaset yhteen. Kasvoin 80-luvun ja elektro-musiikin parissa, rakastan tanssimista. Samalla kun pidän aggressiivisuudesta, olen myös hyvin melankolinen ihminen. Se on kuin pyramidi, kolmella värillä. Valkoista, mustaa ja vaaleanpunaista. Ne ovat ne elementit jotka inspiroivat minua paljon Sexydeathissa. Koen että olen nyt löytänyt sen oman jutun Sexydeathin kanssa. Kun Sexydeathin musiikkia kuulee, sen tunnistaa heti.

Kun kysyn mitä mies sitten itse mieluiten kuuntelee, alkaa artistinimiä ja bändejä satelemaan laidasta laitaan kaikenmaailman genreistä.

- On olemassa kaksi asiaa jotka ovat tärkeitä minulle. Sen on oltava joko tanssittavaa musiikkia tai melankolista poppia. Pidän paljon popista…naislaulajista kuten Tori Amosista ja Björkistä. Olen myös vanha Pantera -friikki sekä myös suuri Alice in Chains- ja Korn -fani.

Kuitenkaan se genre mitä Alex ei kovin useasti kuuntele, on rock. Mies myös painottaa hyvin selvästi että Sexydeath ei ole rokkia.

- Siinä menee se raja. Moni luulee että olemme rockbändi, mutta sitä me emme ole! Näkisin mieluiten että ihmiset pitäisivät meitä joko retrobändinä tai industrial-bändinä. Sen sijaan että he sanovat että me olemme sleaze-bändi tai rockbändi.

Ihmiset vertailevat jatkuvasti nousevia bändejä muihin tunnetuimpiin bändeihin ja Alex kertookin että Sexydeathia on Etelä-Amerikassa verrattu mm. Marilyn Mansoniin.

- Ruotsissa ja täällä Skandinaaviassa ihmiset taas vertaavat usein HIMiin ja sen kuuloisiin bändeihin.

Jos mies itse saisi valita mihin bändiin hän haluaisi Sexydeathia verrattavan, se olisi tänä kesänä myös Suomessa keikan heittäneeseen industrial-poppooseen Nine Inch Nailsiin.

Kysymykseni mieleenpainuvimmasta keikasta ei aiheuta sen pidempää miettimistaukoa kuin muidenkaan kysymysten kohdalla. Vaan heti muistuu mieleen eräs bändin keikka Brasiliassa.

- Kitaristi ei oikein nähnyt eteensä ja huitaisi kitaran kielillä niin että hän viilsi haavan kasvoihini. Vuodin verta koko keikan ajan, minulla oli verta suussa ja kaikkialla mutta jatkoimme silti keikkaa ja vedimme sen loppuun saakka. Onneksi yksi hyvä ystävämme joka on lääkäri, oli yleisössä katsomassa keikkaa. Heti keikan jälkeen hän vei minut nopeasti autollaan kotiinsa missä hän ompeli kasvoihin pari tikkiä ja pisti ruiskun puudutusainetta. Sen jälkeen ajoimme takaisin keikkapaikalle jossa jatkoimme juhlimista. Se oli minusta todella mahtavaa!

Suosikki keikkapaikaksi Alex mainitsee Etelä-Amerikan ja aivan ymmärrettävistä syistä.

- Koska siellä on enemmän ihmisiä! Sillä välin kun täällä Skandinaviassa on keikalla 300 tyyppiä, niin siellä on 2000 tyyppiä! Minä rakastan sitä. Rakastan Etelä-Amerikkaa! Minulla on paljon hyviä muistoja sieltä.

Alex tietää rajoituksensa musiikkinsa suhteen ja sen että Sexydeath ei ehkä ihan suurten musiikki listojen kärkiin koskaan tule nousemaan. Se ei kuitenkaan voisi miestä vähempää harmittaa.

- Minä pidän enemmän varjosta. Elämisestä varjossa. En halua liikaa julkisuutta bändin ympärille. Tämä on vain terapiaa. Siksi en puskenut Sexydeathia isommaksi aikaisemmin, vaikka minulla olisi kylläkin ollut siihen mahdollisuutta. Pidän enemmän varjosta ja siitä lojaalisuudesta kun ihmiset jotka kuuntelevat minua todella pitävät musiikkiani kuuntelemisen arvoisena. Eikä sillä lailla että ”Tuo kuuntelee sitä joten minunkin on pakko!”. Tiedän että musiikkini ei ehkä ole niin suurelle yleisölle. Mutta uskon silti vahvasti Sexydeathiin. Luotan biiseihin ja siihen että pystyn viihdyttämään. Ja niin kauan kun tuntee sillä lailla, uskon että voi päästä aika pitkälle. Ehkä menee hyvin, ehkä ei. Mutta samalla minulla on Trig.com. Se on minulle kuin pieni vauva ja jos musiikki ei onnistu niin sitten Trig.com. Trig.comissa yritämme auttaa monta muuta bändiä tekemään sen. Joten ei tässä mitään hätää ole, saa nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Luonnollisesti tulevaisuuden suunnitelmia ja unelmia löytyy paljon. Ensisijaisena juttuna Sexydeathilla on kuitenkin keikkailu.

- Me haluamme kiertueelle! Ensin Eurooppaan ja sitten Latinoamerikkaan koska siellä meillä on paljon faneja, sieltä kun alun perin aloitimme. Mutta siis…2-3 vuotta kiertue-elämää olisi todella mahtavaa. Se on minun unelmani.

Teksti: Emilia Kinnunen, kuvat: www.sexydeath.com