Aidosti ja sydämellä tehdään myös Melbournen Baseball

Baseball on nelihenkinen yhtye Australian Melbournesta, joka on nähty Suomessakin useampaan otteeseen. Vinoa ja riehakasta, arabialaisvaikutteisen viulun vetämää punkin, indie rockin ja popin sekametelisoppaa kauhovan bändin keulahahmo, laulaja-viulisti Cameron Potts vastaili Desibelin postihaastatteluun pitkän, Suomesta alkaneen Euroopan kiertueensa välipäivinä.

Näin Baseballin ensimmäisen kerran vuonna 2003, jolloin meininki ja kokoonpano oli vielä hiukan erilainen. Cameron kertoo bändissä nelisen vuotta sitten tapahtuneen Suomen vierailun jälkeisistä muutoksista:

- Meidän aiempi basistimme Yoshi oli japanilainen. Kun kävimme Japanissa, hän ei enää päässytkään lähtemään kanssamme Australiaan. Olin myös kyllästynyt silloiseen rumpukoneeseemme, joten otimme Evelynin (Morris) rumpuihin. Samalla lisäsimme kokoonpanoon kitaristi Ben Butcherin, jotta hommassa olisi enemmän inhimillistä kosketusta. Näin se toimii paljon paremmin!

Cameronin viulu on bändin leimaavin instrumentti. Ensimmäisen viulunsa Cameron hommasi kuitenkin vasta vuonna 2001 Kairosta, kun oli bändin basistin Monikan (Fikerle) kanssa vaeltelemassa Kairosta Kalkuttaan. Lähi-idässä Cameron myös tutustui arabialaiseen soittotyyliin, jonka pohjalta syntyi innostus alkaa kirjoittamaan soittotyyliin sopivia biisejä.

Cameronin mukaan Baseballin musiikki on aitoa ja intohimoista mutta myös humoristista. Siinä on rakkautta ja elämän makua. Hikisesti keikalla soittoonsa heittäytyvä sympaattinen herra arvostaakin ennen muuta musiikkia, jota tehdään sydämellä. Muista australialaisista artisteista hän arvostaakin mm. The Dirty Threetä, jo kauan edesmennyttä The Sea Scoutsia, The Witch Hatsiä, The Stabsiä, Cold Chiseliä, The Necksiä ja tunnetummista nimistä Midnight Oilia ja kyllä, myös AC/DC:tä. Kaikkia näitä tehdään sydänverellä.

Suomalaisiakin suosikkeja on löytynyt, kuten 22-Pistepirkko, Hero Dishonest, Viola, Larry And The Lefthanded ja Chainsmoker. Yleisesti ottaen suomalainen pop-skene on hänen mielestään terve ja elinvoimainen. Helsingin musiikkiskenen todellisuudentaju ja paneutuminen biiseihin ja soundeihin muistuttaa kuulemma kovasti Melbournea.

Vaikka Cameron on Baseballin selkeä keulahahmo, on bändissä neljä vahvaa jäsentä joilla kaikilla on omat musiikilliset suosikkinsa. Edellä mainittujen kotimaisten ja aussi-bändien ohella Cameronin omaan musiikkiin ovat vaikuttaneet eniten Lähi-idän laulajat, The Beatles ja The Pixies.

Baseball on esimerkki bändistä, joka ei viihdy nuhjaamassa kotikulmillaan. Reissaaminen tekee Cameronin mielestä bändistä paremman sekä musiikin että kemian suhteen. Kun todella halutaan ymmärtää bändikumppaneita ja heidän tarpeitaan, voidaan kaikki ongelmat ratkoa. Ja reissussa se on välttämätöntä. Itse hän tulisi hulluksi, jos joutuisi viettämään kaiken aikansa samassa paikassa.

Siitä milloin yhtye saapuu jälleen Suomeen ei tiedä vielä varmasti sanoa, mutta bändi on kuitenkin ajankohtainen. Tämän vuoden loppuun mennessä viimeistään olisi tarkoitus saada levyä ulos ja sitä pitäisi sitten löytyä myös suomalaisen diggarin ulottuvilta. Lontoolainen Too Pure-lafka on osoittanut kiinnostusta, mutta vaikka homma ei sillä suunnalla natsaisikaan, niin levy julkaistaan silti jotain kautta.

Mutta miksi Baseball? Kun Cameron oli kahdeksanvuotias, hän pelasi juniori-versiota baseballista nimeltä Tee Ball. (Liekö sukua soft ballille?). Suurin osa Tee Ballin pelaajista siirtyi isompina baseballin pariin, mutta Cameron ei ollut kovin hyvä ja hänelle todettiinkin että ”Sinä et tule koskaan pelaamaan baseballia”. Vuosia myöhemmin mies maksoi potut pottuina ja nimesi bändinsä Baseballiksi, pelatakseen Baseballia omalla tavallaan.

Teksti ja livekuvat: Ilkka Valpasvuo, bändikuva: Baseball @ MySpace