24.04.2007
Rujonpuoleista mutta melodista rokkia jokusen vuoden ja nyt kolmen pitkäsoiton verran vääntänyt Sweatmaster on pienen tauon jälkeen palannut kehiin. Uusi levy, tiukka mutta monipuolinen kaksitoistabiisinen, kantaa elämellistä nimeä Animal. On siis aika ottaa yhtye tarkempaan käsittelyyn ja udella kuulumisia uuden lätyn tiimoilta ja muustakin. Desibelin kysymyksiin vastaili yhtyeen laulaja-basisti Sasu Mykkänen.
Miten vertaisitte Animalia edellisiin levyihin? Mikä on muuttunut, mikä pysynyt samana?
Sasu: - Ollaan monipuolistuttu koko ajan, sekä biisien tunnelmissa että muutenkin.Tom Tom Bulletiin verrattuna haettiin enemmän eroja esim.kitarasoundeihin.Yleensähän Mikko(Luukko, rumpali; toim. huom.) on vetänyt suurinpiirtein kaikki kitarajutut Fenderillään ja sillä vanhalla Laneylla jolla se soittaa keikatkin. Toinen ero soundeissa on se, että juteltiin tuottaja Jürgen Hendlmeierin kanssa ennen levyn äänittämistä että haluttais lisää jytinää alakertaan. Ekalla levyllä pyrittiin päinvastaiseen ja haluttiin tehdä mahdollisimman kireää soundia. Samana on pysynyt se, että pyritään pitämään hommat mahdollisimman yksinkertaisina ja tekemään kaikki bändin tai biisin ehdoilla, eikä sooloillen.
Teitte Animalin tiimoilta yhteistyötä mm. Jolly Jumpersia ja The Flaming Sideburnsia tuottaneen Jürgen Hendlmeierin kanssa. Kuinka työskentely herran kanssa sujui ja millainen levyntekoprosessi ylipäänsä oli?
Sasu: - Jürgenin kanssa on yleisesti tosi helppo tehdä hommia: mukava mies ja on aina valmis juttelemaan eri vaihtoehdoista levyn teon joka vaiheissa. Tällä kertaa Jürgenilla oli kuitenkin hieman ongelmia kun se oli lyönyt päänsä aika pahasti, jonka takia se sai huimauskohtauksia melkein koko levynteon aikana. Siitä tuli meille hieman ylimääräistä stressiä, että saadaan aikataulut pitämään, mutta onneksi kaikki meni lopulta hyvin. Rummut ja bassot äänitettiin Pitäjänmäen Soundtrack-studiossa parin viikonlopun aikana ja päällekkäisäänitykset ja laulut tehtiin Töölössä Jürgenin omassa studiossa. Jürgen oli myös ekaa kertaa mukana alkutuotannossa. Tehtiin yhdeksästä kappaleesta demo jonka pohjalta sitten katsottiin biisejä yhdessä. Vaikka noista levylle päätyi vain viisi biisiä, oli kuitenkin hyvä katsoa jo tuossa vaiheessa minkälainen levystä oli muodostumassa. Tehtiin heti pari nopeampaa ja energisempää kappaletta demon jälkeen, kun tuntui että levy kaipasi sellaisia.
Mistä Animalin laulut kumpuavat? Saatteen mukaan jotkin kappaleet syntyivät tylsistymisen ja jopa suoranaisen masentuneisuuden ohessa...
Sasu: - Aika pitkälti biisit heittelehtii tylsistymisen, masennuksen ja rutiinin kiroamisesta luiden keräämiseen ja tsemppaamiseen. Tein jo kauan aikaa sitten itseni kanssa sopimuksen, että kävi miten kävi niin en ainakaan laita itseäni kiikkuun. Vaikka kaikki tuntuisi välillä kaatuvan päälle tai tuntuvan yhdentekevältä, on aika tässä elämässä kuitenkin se ainoa mitä meillä on. Joskus sitä ei vaan muista tai osaa arvostaa. Sen takia levyllä tosiaan on taisteluhenkeäkin mukana ihan yhtälailla kuin melankoliaa.
Vaikka Sweatmasterilla on omintakeinen soundinsa, voi rokin kaanonin tunteva bongailla esimerkiksi Animalin biiseistä referenssejä. Miltä bändeiltä Sweatmaster on ammentanut musiikillisia vaikutteitaan?
Sasu: - Mehän otetaan mistä löydetään. Slaavi-iskelmästä punkin kautta bluesiin. Mitä vanhemmaksi tulee ja mitä kauemmin on soittanut sen vähemmän merkitsee scenet tai genret, joten siitä varmaan löytyy looginen syy siihen miksi ollaan ylipäänsä monipuolistuttu koko ajan. Tietty jos joku bändi kuulostaa hyvältä, voi miettiä mikä siitä tekee hyvän ja yrittää oppia siitä jotain. Mainitaan nyt vaikka QOTSA, Judas Priest, Misfits, Pixies ja Nirvana sellaisista jotka on tällä levyllä jollain lailla vaikuttaneet siihen millä tavalla asioita on tehty. Alunperin suurimmat vaikuttajat bändille olivat MC5 ja Blues Explosion.
Jo nimensäkin perusteella Sweatmaster on hikinen, ja yhtye tunnetaankin tiukkana livebändinä. Mikä rokin vääntämisessä hiestä märkien ja haisevien ihmisten kanssa ja edessä viehättää?
Sasu: - Rokin soittaminen ja instrumenttien takominen yhdistää hienosti fyysisen ponnistelun henkiseen tuotteliaisuuteen. Olis aika tylsää jos siinä ei olis sitä fyysistä puolta, jos vaikka vois ainostaan painella nappeja. Ja rokkikeikalla on se hyvä puoli, että yleisö saa osallistua aika vapaasti illan onnistumiseen. Itsekin tykkään huudella niitä näitä muiden keikoilla kun saa oikein kunnon huumat jostain biisistä tai esityksestä.
Sweatmaster on kiertänyt monien nimekkäiden esiintyjien (mm. Danko Jones, The Hives) matkassa. Mitkä artistit ja yhtyeet olisivat tulevaisuudessa mieluisia kiertuekumppaneita?
Sasu: - Kyllähän noi mainitsemasi kävisivät oikein hyvin. Meille olis tietty hyötyä eniten jos pääsis lämppäämään jotain keskisuurta bändiä joka on jotenkin musiikillisesti lähimaastossa, että olisi sellainen yleisö joka ei suoraan räkis meidän päälle.
Entä mitä koti- ja ulkomaisia yhtyeitä luette hengenheimolaisiksinne?
Sasu: - Ei me olla koskaan ajateltu tollasia. Voi olla vaikka minkälaisesta örkkibändistä tai soittaa nokkahuilua ja silti olla joissakin asioissa hengenheimolainen. Toisaalta, vaikka joku yhtye olisi jotenkin lähellä musiikillisesti se voi silti tehdä asioita täysin eri tavalla ja eri syistä kuin me. Kaikki jotka tekee asioita oikeista syistä ja suurella sydämellä on meidän hengenheimolaisia.
Millaisena näette suomalaisen rokin kentän vuonna 2007?
Sasu: - Mun mielestä nyt on hienot ajat. Aivan mahtavia keskenään erilaisia bändejä, joista omat suosikit kuplii pinnan alla, niin kuin aina, koska en ole aivan valtavirtamusasta pitänyt juurikaan koskaan. Netti on lisäksi mahdollistanut sen että kaikkeen pääsee nopeasti käsiksi, eikä tarvitse kuunnella portinvartijoiden sanaa siitä mikä on nyt hyvää. Jotenkin tuntuu myös, että nyt on päästy pahimmasta taskulaskinmeiningistä eroon ja tehdään ja kuunnellaan musiikkia oikeista syistä, eikä jonain vientiteollisuuden haarana.
Lopuksi sana on vapaa. Miksi Desibelin lukijan kannattaisi tulla juuri Sweatmasterin keikalle ja ostaa juuri Sweatmasterin levy?
Sasu: - Jos pitää noista biiseistä, joita meidän kotisivuilla on, niin ei varmasti tuu pettymään levyynkään. Itse on hyvä olo että yritettiin kaikkemme ja onnistuttiin tekemään sellainen platta kuin haluttiin. Samalla lailla suhtaudutaan keikkoihinkin, eli kaikkemme annetaan.
Kysymykset: Tuomas Tiainen, kuvat: Heidi Uutela
