14.04.2007
Naamiobändejä on esitelty musiikkidiggareille maailman sivu - The Residentsin jäsenet eivät paljastaneet kasvojaan vaan pukivat päidensä suojaksi valtavat silmämunat, Slipknotin riveistä taas löytyy pelleä sun muuta mörköä ja toki on muistettava Kiss, tuo monenlaisia tunteita herättävä teatraalisten naamiobändien emä. Suomessa valtakunnan ykkösnaamarin takana heiluu tietysti kansansuosikki Lordi. Ja nyt myös The Conquistadors.
Vaasalainen The Conquistadors muodostuu kolmesta anonyymistä henkilöstä, joiden musiikissa kuuluu kahdeksankymmentäluku, Depeche Mode ja Air. Electron ja popin palettia sotketaan omaperäisillä säännöillä: kukin kappale on sävellettävä, sanoitettava ja äänitettävä päivässä. Annetaan poikain puhua itse ja kertoa maskeista, yhtyeen toimintatavoista sekä tietysti siitä tärkeimmästä eli musiikista. Pöydän ääressä konkistadorit #1, #2 ja Nordman.
Lähdetään ilmeisimmästä liikkeelle. Miksi verhoudutte maskeihin? Tehän olette kai ihan tavallisia kavereita?
#1: - Meidän pyrkimys on maskeissa on se, että ei olis niin tavallista. Nykyään on niin saatanasti bändejä ja se on jotenkin niin latteeta, kaikki Idolsit sun muut on latistanu musakenttää. Kaikki on nähny, mitä studiossa tapahtuu, että näin se tapahtuu. Ehkä se on pyrkimys semmoiseen vanhanaikaiseen. 80-luvulla oli näitä hahmoja ja legendaarisia tyyppejä. Ehkä vähän semmosta enemmän, että kuulijan mielikuvitus päästetään valloilleen. Silloin varmaan musakin maistuu eri tavalla.
Bändien tulva on nykyisin valtava monien ollessa hiilipaperikopioita toisistaan. Onko meininki nykyään jotenkin väsynyttä?
#1: - Kyllä se ajoittain on. Ihan traditionaalisen popinkin puolella on just näitä samoja artisteja, Timbaland tekee taustat kaikille. On se aika tylsää. Persoonat musiikin takana on nykyään niin avonaisia. Kaikki tietää niiden koirien nimet ja että niiden mutsi on ollut jossain sairaanhoitajana.
Nordman: - Mystiikka on aivan täysin hävinnyt. Jokaisella mun mielestä pitää olla joku uus juttu. Mekin vaan oltais kitara-rumpu-basso ja oltais omilla naamoilla. Sehän on ihan hyvä jos biisit toimii mutta kyllä pitää olla jotain niinkun että vau! Kyllä Kisskin oli kun se tuli silloin maskit päässä. Gene veti vähän jänteitä poikki ja kieli roikkui. Kyllä se oli mahtava juttu.
#1: - Paitsi Peter Crisillä oli kissanaamio, se oli säälittävän näköinen.
Nordman: - Mä annan yhden konkreettisen esimerkin. Mä en esimerkiks halua lukea Mötley Crüen kirjaa...
#1: - The Dirt. Mahtava kirja!
Nordman: - ...sen takia, koska ei mua kiinnosta. Mä en halua tietää mitä ne jätkät puuhaa nykyisin. Silloin kun mä 80-luvulla pikkupoikana katoin niiden videoo, mä en edes tiennyt onko ne ihmisiä kun ne veti jossain futuristisessa maailmassa sitä Looks that Killiä. Missä semmonen on?
#1: - Ei siihen aikaan ruvennut miettimään että vitun makee juttu, mitenkähän sitten kun se menee himaan tosta niin mitä tapahtuu. Ei Gene ikinä mennyt himaan.
Nordman: - Eihän sitä pysty enää tarjoamaan ihmisille, koska viihde on perseestä. Viihdehän on sitä, että Robbie Williams käyttää Nivea-tuotteita. Kaikki tietää sen. Ei se käytä ehkä, mutta käytännössä jos vois tarjota jonkun pienen pilkahduksen sitä iloa siitä mitä kakarana sai, kun joku bändi oli sellainen fantasiatuote ja mahtava kokonaisuusjuttu. Niinkun joku Twisted Sister, ei nekään ikinä menny himaan. Ne meni jonnekin sinne, missä roikkui ruhoja. Se on viihdettä!
Kahdeksankymmentäluvun poikalapset varmasti allekirjoittavat väitteet...
#1: - Ei se mun mielestä ole vain 80-luvun juttu. On helvetin terveellistä, että saa käyttää mielikuvitusta, luoda maailmoja siinä samalla. Siis, taide... Eikös siinä siihen pyritä, että se stimuloi aisteja eikä vain että just sitä samaa ja jollain heiluu perse videossa. Me vastustetaan, omalla tavallamme.
Teatraalisemmalla rokilla on siis ollut suuri vaikutus teihin. Saatteko mitään irti Zen Cafésta, joka menee maanantaina kauppaan ostamaan maitoa?
Kaikki: - Ei, ei! Ei kyllä saada.
#1: - Just mulle henkkoht tommoset ”ostin pölynimurin jossa oli väärä suodatin” -sanoitukset niin ne ei niinkun...
Nordman: - Mä tykkäsin siitä Taksista kun se tuli. Siinä oli semmonen fiilis. Sitä mä aina haen vaikka en mä kuuntele hirveesti sanoituksia. Esimerkiksi meidänkin biiseissäkin kun me tehdään demot, niin toi ykkönen laulaa sinne sen demoraidan ja sit me lauletaan sinne ne oikeet kun sanat on tehty. Hyvä esimerkki kun mä kuuntelin jotain meidän omaa biisiä, en mä edes erottanut se missä oli Remu-englantia. Siinä oli hyvä fiilis.
Teette kunkin kappaleen valmiiksi päivässä. Miksi?
#1: - Se kuulostaa aika absurdilta sellaisille ihmisille ketkä ovat tehneet musaa. Me lähdettiin siitä, että on tämmöinen projekti että soitetaan elektronista musaa livenä yhden viikonlopun aikana. Sit se vaan lähti käsistä. Me saatiin ekana päivänä kolme biisiä purkkiin.
Tuliko näitä kappaleita levylle ollenkaan?
#1: - Ne on kaikki.
Nordman: - I Alone, Con Queso ja Tinkerbell.
#1: - Con Queso tuli sillä tavalla, että venattiin kakkosta saapuvaksi studiolle niin mä rupesin soittelemaan rumpuja.
Nordman: - Mä rupesin vetämään jotain sointuja.
#1: - Mähän en osaa rumpuja oikeesti soittaa mutta siellä se on.
Syntyvätkö kaikki kappaleet jamittelun ja häröilyn parissa vai ovatko sävellykset joskus tarkemminkin mietittyjä?
#2: - Daydreamer on mun mielestä hyvä esimerkki siitä, että pantiin kolme jätkää sinne ja minkälaista haetaan, katotaan mitä tulee. Mä laskin käyntiin ja rupesin vetää sitä, sehän alkaa sillä kompilla, sitten Nordman rupes vetämään vähän mattoa.
Nordman: - Mä muistan, että mä vedin sen säkeistön sointukierron ihan lonkalta.
#2: - Lonkalta vaan rupesit vetään, toi sit lauloi jotain siihen päälle ja sitten vedettiin se läpi.
Nordman: - Kuulostaa oudolta mutta se on ihan totta.
#1: - Kaikki biisit ei mene ihan tollei soittelemalla, mutta ne perustuu vaan ideoille. Me heitellään ideoita toistemme päälle ja yleensä toinen tietää siinä vaiheessa kun sä oot heittäny: ”laita sinne semmonen...”, ”joo, mä laitoin jo.” Meillä on aika tehokas kemia.
Eikö tämmöisellä metodilla tule huonoakin materiaalia välillä?
#1: - Tottakai tulee, ja ne heitetään heti roskiin. Se tuntui mulle tosi pahalle. Kun me oltiin tehty tota levyä, siellä loppupäässä oli pari semmosta päivää että mentiin tekemään biisejä, tuli paska biisi ja Nordman otti vaan...
Nordman: - Koko setti roskiin.
#1: - Mä olin että siitä voi vielä joskus rakentaa jotain! Se on ihan turhaa kun meillä ei oo mitään ongelmaa etteikö se materiaali aina tulis sieltä. Päivän päätteeks meillä on kuitenkin ollut se hyvä biisi siellä. On tuntunut helkkarin hyvälle jälkeenpäin ajatella, että ne oli varmaan paskoja biisejä.
Nordman: - Meillä ei oo missään kovalevyillä yhtään sellaista biisiä, mikä olis jäänyt kesken.
#1: - Toivottavasti ei tulekaan.
Nordman: - Ei tuu, jos se musta on kiinni. Mulla on jotenkin aika hyvä käsitys että koska mennään sen rajan yli että siitä ei tuu enää mitään.
#1: - Kun me toimitaan näin, on tärkeetä että kaikilla on hyvä fiilis että musa on just siinä hetkessä. Kun kaikki voi olla tyytyväisiä ja kaikki antaa jotain, silloin oikeasti voi tehdä päivässä biisin. Sitten se menee siihen että vielä ens kuussakin väännetään ja yllättäen me ollaankin Massive Attack.
Nordman: - Vähän korni juttu sinänsä, mutta se mikä niihin tallentuu, on yhden hetken tietty juttu. Ja sinne jätetään niitä raitoja missä yks naureskelee vähän sohvalla. Tässä on esimerkiks yks biisi missä avasin studion ikkunan. Akustinen mikki siihen eteen ja siellä menee autoja ja lintuja. Tää kuulostaa vähän taiteelta, mutta se on mahtava juttu. Ei niitä hinkata niitä soitto-osuuksia.
#1: - Se on helkkarin palkitsevaa kun päivä on päättynyt ja sä saat ottaa himaan sen biisin.
