30.03.2007
Ilokivi/Jyväskylä
Tapahtuma: Jyrock 2007 –ennakkoklubi
Paikka: Ilokivi, Jyväskylä
Aika: Perjantai 30. maaliskuuta 2007
Henkilöt: Kolme yhtyeellistä muusikoita, kaksi kriitikkoa, yleisöä, henkilökuntaa
Tunnelma: Odottava, positiivinen, nouseva
Tomas: - Tuomas, nyt kun olemme todistaneet Jyrockin kautta aikain ensimmäisen ennakkoklubin niin lienee kohdillaan vaihtaa pari sanaa aiheesta. Totesimmekin paikan päällä että sangen naisvaltaista yleisöä oli Ilokiveen raahautunut ihan mukava määrä. He näkivät ensimmäisenä bändinä kirjaimellisesti paljasjalkaisia helsinkiläisiä Electric Monkin muodossa. Mitkä ovat mietteesi, tarvitseeko yhtye lisää watteja vai riittikö energia?
Tuomas: - Energiaa oli! Jopa sen verran, että pääsin taas siihen transsiin, jonka parhaimmillaan tavoittaa elävää musiikkia todistaessaan. Laitan silmät kiinni ja annan ajatusten kuljettaa. Tällä kertaa ne veivät jonnekin aurinkoiseen paikkaan. Electric Monkin musiikki oli kai jonkin sortin hippirokkia, en näistä genreistä ole aina ihan varma, mutta erittäin kivasti kokeilevaa ja sellaista. Sanoisinko että pirskahtelevaa. Ja olipa muuten vokalisti Topias Jerkulla mahtava ääni! Voittaisi Idolsin mennen tullen. Tässä vaiheessa iltaa oli kyllä ihan saakelin hyvät fiilikset, jotka melkein jatkuivat seuraavan keikan loppuun saakka.
Tomas: - Todellakin voittaisi Idolsin! Ja se rumpali voisi tuurata Sami Kuoppamäkeä samaisen tv-ohjelman taustabändissä. Sähköistetyn munkin raivolla tuntui kannuttelevan. Mutta, kun jo rakensit aasinsillan Tundramatiksiin niin jatketaan siihen. Tosiaan meininki oli kohdillaan lähes koko keikan ajan, vaikka lavan ainut tähti ei saanutkaan olla paikalla loppuun asti. Tämä taisi hieman myös pistää jamppojen pasmoja sekaisin, sillä paketti vähän hajosi käsiin. Ei siinä etteikö hauskaa olisi ollut...
Tuomas: - Allekirjoitan pienin varauksin. Alussa oli hirveän kiva fiilis, mutta valitettavasti latistui keikan edetessä sekoilun puolelle. Onhan se hauska seurata tuopin kaatumista, kaljalammikon leviämistä ja jallupullon kierrätystä bändille ja yleisölle, mutta jossain vaiheessa juopottelu meni ehkä vähän liian pitkälle. Harmi, sillä olin odottanut enemmän. Hypistelin Tundramatiksin cd:tä aika pitkään lipunmyynnissä ennen keikkoja, mutta illan levysaldoksi jäi sitten Electric Monkin ep. Sanotaan nyt kuitenkin vielä, että Tundramatiksin musa oli pääosin kyllä oikein mukavaa ja soittimissa löytyi. Ka, muistatko, kaima, ketä sanoitkaan laulaja Janne Masalinin muistuttavan?
Tomas: - Muistan, Primuksen Les Claypoolia! Tämä herra tosin taiteli basson sijaan akustisella kitaralla ja harmonikalla. Itsekin tykkäsin sattuneesta syystä siitä yleisön juottamisesta, mutta siinä olen samaa mieltä että rajat pitää kuitenkin vetää johonkin. Vähemmän puhetta, enemmän musiikkia! Tämän suhteen The Ordersia ei voinut syyttää, löpinät oli totisesti jätetty minimiin. Mutta en niinkään vakuuttunut sitten musiikista. Jos tätä olisi kuullut 3-5 vuotta sitten niin olisin varmasti ihastellut. Nyt biisi biisin perään kuulosti tutulta ja kun bändikin vaikutti vetävän rutiinilla niin pariin kertaan harkitsin lähteväni rockpoliisiksi takariviin. Odotin enemmän, mutta kun oikein mitään ei saanut irti...nyt vain levittelen käsiäni ja harmittelen.
Tuomas: - Ah, Les Claypool, tuo kaikkien kolmekymppisten basistien esikuva. Mutta tosiaan, The Orders. Löpinöitä ei hirveästi nokkamies Lauri Koski jutellut, mitä nyt ne perinteiset kiitokset ja krediitit. Verrattuna edelliseen näkemääni keikkaan, tällä kertaa nimenomaan tuo vuorovaikuttaminen oli jotenkin lämpimämpää. Ainakaan itselle ei tullut sellainen olo, että ihan hirveitä tanssipunk-kukkoja kaverit olisivat olleet. Tai ehkä hiukan, muttei liikaa. Toisaalta esiintyminen jäi hiukan kylmäksi. Komppaan myös siinä, että biiseissä voisi olla hiukan enemmän varianssia vaikka debyyttilevystä pidinkin. On kyllä vielä kerran kehaistava Laurin ääntä ja ääntämistä -- jotenkin munakasta niinkin hintelältä kaverilta. Aivan loistavaa! Siis, summa summarum?
Tomas: - Yksi plus yksi on Electric Monk ja twelve poang! Tundramatiks oli hyvä ja The Orders ihan kiva. Mikään bändi ei jättänyt ulosteen makua suuhun, mutta kyllä avausakti vei homman nimiinsä ja pääesiintyjä jäi pimentoon. Ja näytti muuten ihan Brian Molkolta se The Orderssin kitaristilaulaja, sano mitä sanot!
Tuomas: - En ole oikein koskaan ymmärtänyt Placeboa, mutta kyllä, näytti. Tuomaksenkin summailut menevät jokseenkin samaan kaavaan, eli kyllä Electric Monk oli illan maukkain vetäisy. Loppuun voisi todeta erästä jyväskyläläislegendaa mukaillen, että kaikki oli ok ainakin minulla, en tiedä oliko muilla. Kippis!
Teksti: Tuomas Tiainen & Tomas Ojapelto, kuvat: Tiainen
