31.03.2007
Insert Remedy nousi kerralla kuluvan kevään suurimpien yllättäjien joukkoon, kun yhtye julkaisi debyyttialbuminsa A State Of Constant Change. Tokihan ryhmältä osattiin odottaa väkevää jälkeä pari vuotta sitten julkaistun Disintegration Of The Human Mind ep:n perään, mutta silti kiekko pääsi yllättämään järkähtämättömällä vahvuudellaan. Näin olikin aiheellista haastatella ryhmää sen kuulumisista sekä erityisesti kuulumattomuuksista. Kysymyksiin vastailivat rumpujen takana häärivä Pastori Migu, sekä toisesta kitarasta vastaava Saku Schildt.
Onnittelut heti kärkeen äärimmäisen kovasta esikoispitkäsoitosta. Mitkä ovat fiilikset kiekon tiimoilta ja tuliko debyytistä juuri sellainen kuin pitikin ?
Saku: - Kiitos! Tämä on käsittääkseni muusikolle harvinaista herkkua, mutta uskallan väittää, että levystä tuli juuri sellainen kuin pitikin. Mitään ei jäänyt hampaankoloon ja kaikki toteutuskelpoiset ideat saatiin talteen. Nyt on sitten hauska seurata muiden mielipiteitä kiekosta, mutta oli kritiikki millaista hyvänsä, niin juuri tällainen levystä pitikin tulla. Fiilikset ovat toisin sanoen varsin hyvät, tosin hommia riittää vielä niin runsaasti, että ei oikein ehdi pysähtyä fiilistelemään. Kaipa siihenkin vielä tulee tilaisuus.
Albumin saatteessa toteatte, että Insert Remedy on enemmän kuin pelkkä yhtye. Mikä Insert Remedy siis oikein on ?
Saku: - Insert Remedy on näkökulma elämästä, eräänlainen musiikiksi puristettu tapa hahmottaa maailma. Ja vastauksen kysymykseen siitä, minkälainen tämä näkökulma on, löytää tietenkin helpoiten kuuntelemalla levyn rauhassa alusta loppuun.
Pastori: - Tahdomme tarjota musiikkimme, sanoitustemme ja elävän esimerkkimme kautta ihmisille mahdollisuuden luoda itsensä uudelleen. Yllemme on kertynyt nykypäivänä järjetön erilaisista harhoista ja mielikuvista syntynyt kerros kuonaa, joka monesti on tarttunut matkaan ihmisen sitä itse huomaamatta. Tämä yhtye ja sen musiikki ovat meille oiva keino käydä läpi, karsia, erotella, yhdistää ja päästää irti niistä osista itseämme, jotka eivät enää ole käyttökelpoisia suhteessa siihen mitä haluamme elämältä. Toivomme ettei kaikki tämä kuitenkaan jäisi vain pieneksi sisäpiirin jutuksi, vaan voisi löytää tiensä mahdollisimman moneen muutosta janoavaan sydämeen.
A State Of Constant Change on teemallinen kokonaisuus, jossa riittää sulateltavaa pitemmäksikin aikaa. Oliko idea teema-albumista heti alusta lähtien selvillä, vai päädyittekö kyseiseen ratkaisuun vasta matkan varrella ?
Pastori: - Kun kokee elämän valtavana kokonaisuutena on vaikeaa luoda mitään, joka ei kuvastaisi tätä kokemusta. Siksi kai kaikki mitä teemme on pakostakin jollain tapaa teemallista. Tahdoimme SOCC:in kanssa viedä homman vain vielä edellistä ep:tä pitemmälle. Emme siis asettaneet mitään rajoituksia tyylille, tekniikalle tai toteutukselle. Toki teeman kaari kävi läpi useitakin muutoksia matkan varrella, mutta jatkuvan muutoksen ja itsensä jälleenluomisen idea pysyi kantavana alusta loppuun saakka.
Pitkäsoitto kuten sitä edeltänyt Disintegration of the Human Mind ep ovat molemmat teemallisia teoksia, jotka ovat nimenomaan erittäin vahvoja kokonaisuuksia. Tuletteko vastaisuudessakin pysymään tällaisten suurempien kokonaisuuksien parissa, vai työstättekö kenties seuraavaksi levyllisen kolmen ja puolen minuutin mittaisia radiohittejä?
Saku: - Kyllä me olemme mieltyneet ideaan tehdä jotain halitumpaa kuin vain nipun biisejä ja laittaa ne putkulaksi levylle. Täytyy tosin painottaa, että emme tee kappaleista tieten tahtoen yli kuusiminuuttisia möhkäleitä, vaan ne nyt vain tuppaavat muodostumaan sellaisiksi ihan luonnostaan. Ei meillä ole siis mitään vaikka puolentoista minuutin repäisyjä vastaan, jos joku biisi sellaiseksi sattuisi muodostumaan. Itse asiassa olisi ihan hauska tehdä joku ultra-kaaoottinen hc-pläjäys, joka kestäisi korkeintaan pari minuuttia. Mutta missään nimessä emme ala vääntämään materiaalia kasaan valmiiksi asetettujen kaavojen mukaan, siis että nyt tulee säkeistö ja sitten kertsi. Se ei ole meille mielekästä.
Pastori: - Oman näkemyksen alati laajentuessa tulee varmasti tulevaisuuden musikaaliset teoksetkin olemaan entistä laajempia. Jossain syvällä ytimessäni kiehuu loputon luovuuden energia, josta A State Of Constant Change on vain pieni pilkahdus. En tahdo asettaa tälle energialle mitään rajoituksia, joten en myöskään aio spekuloida tulevaisuuden musikaalisista suuntauksista. Tahdon antaa meille mahdollisuuden kehittyä joksikin mitä emme vielä edes osaa uneksia. Radiohitit kuulostavat joka tapauksessa todella kaukaisilta.
Kuinka valmiita biisit olivat studioon mentäessä ?
Saku: - Periaatteessa hyvinkin valmiita, ainakin noin rungoltaan. Kun biisit eivät tosiaan mene perinteisesti A-, B- ja C-osa kerrallaan vaan tempoilevat hieman sinne sun tänne, niin ihan niiden rakenteen muodostaminen vei aikaa. Mutta toisaalta todella monet yksityiskohdat saivat muotonsa vasta äänitystilanteessa, aina useita lauluosuuksia myöten.
Miten Insert Remedyn biisit yleensä syntyvät ja kuinka paljon ne muokkaantuvat ennen kuin lopullinen muoto on saavutettu ?
Saku: - Kauhealla väännöllä ja itkuraivollahan ne… Useimmiten joko minä tai Ana (laulu) tuomme jonkinlaisen biisiaihion treenikselle ja sitä sitten aletaan vääntää muotoonsa. Biisit saattavat mennä tässä tuskallisessa sovitusvaiheessa aivan hirveän myllyn läpi, tosin Anan jutut pysyvät useammin lähempänä alkuperäistä kuosiaan kuin meikäläisen. Ääripäistä mainittakoon vaikka Towards Letting Go, jota viilattiin oikein kynsiviilan kanssa, ja toisaalta taas Within Harmony, jossa on yli puolet ihan sitä samaa juttua mitä Ana soitti meille ekaa kertaa kappaletta esitellessään.
Pastori: - Kun tavoitteena on tietyn tunnelman mahdollisimman tarkka julkituonti ja remmissä on viisi todella erilaista ihmistä, niin sehän on selvää, että homma menee väkisinkin aika raastavaksi. Nyt tosin pystyy jo hymyilemään koko prosessille.
Kuinka kovalla prosentilla hylkäätte kappaleraakileita ja palataanko vanhojen aihioiden ääreen enää jälkikäteen ?
Saku: - Kyllä niitä hutejakin tulee aina välillä. Joku biisi ei vain lähde käyntiin tai kukaan ei vain saa siitä inspiraatiota. Joskus tämä huomataan pian kappaleen ensiesittelyn jälkeen, joskus taas biisiä veivataan pitkään keikoillakin, kunnes joku lopulta nostaa kissan pöydälle. Vanhoja aihioita herätellään henkiin siten, että joistain vanhoista jutuista otetaan sopivia osia ja ne istutetaan uusiin raameihin. Of Struggling on tästä hyvä esimerkki, sen kertosäe on napattu toisesta, huomattavasti vauhdikkaammasta biisistä.
Laulukielenä palvelee englanti ja lyriikat ovat suurimman osan ajasta teemoiltaan melko raskaita, jopa synkkiäkin. Voitteko hieman valottaa albumilla kuultavan tarinan kulkua ?
Pastori: - Olemme Anan kanssa käyneet englanninkielistä ala-astetta Taiwanissa ja sieltä asti on ollut huomattavasti luontaisempi tapa ilmaista tuntemuksiaan siten kuin kotimaisella vastaavalla. Kysymyksessä ei siis ole tietoinen yritys tehdä kansainvälistä materiaalia. Kuuntelen musiikkia kymmenistä eri kulttuureista ja kirjoitan paljon tekstejä myös suomeksi, mutta bänditouhuun vaadittava kipinä jostain syystä palaa aina englanniksi.
A State Of Constant Change on syvältä luotaava ja metaforien värittämä matka. Levyn introna toimivan From Unity-kappaleen aikana kuvaillaan monen itämaisen traditionkin tuntemaa mystistä Ykseyden kokemusta. Koska tämä kokemus on valitettavan usein ainoastaan pelokkaan ihmisen äärimmäisen itsesuggestion tulos, se on lähes poikkeuksetta vain väliaikainen tila. Varsinainen matka siis alkaa tämän Ykseyden kokemuksen murentumisesta. Kuten kaikki elämässä, myös SOCC kulkee läpi laajan ympyrän vain palatakseen alkupisteeseensä. Tämän syklisen matkan aikana levyllä kuvaillaan niin omien pelkojen, itsekkään väkivaltaisuuden ja kuolevaisuutensa kohtaamista kuin vanhasta irti päästämistä uuden voiman ja harmonian vallatessa alaa. Millä tahansa alueella kuljetaankin, läsnä on myös alati toinen ääripää. Tarkoituksena on antaa meidän näkemyksemme tasapainosta, joka voi löytyä ainoastaan hyväksymällä elämässä vallitsevan jatkuvan muutoksen lain. Tämän tasapainon löytäminen on mielestämme äärimmäisen tärkeää, sillä ainoastaan sitä kautta voimme edes haaveilla ihmiskunnan selviävän nykyisistä synnyintuskistaan.
Kun Insert Remedy aloitti uraansa vuosikymmenen alkupuolella, soittelitte käsittääkseni Nick Cave covereita ja muutenkin meininki taisi olla aika erilaista kuin nykyään. Miten matka on johtanut nykyiseen pisteeseen ja koska yhtye varsinaisesti "keksi" nykyisen itsensä ?
Saku: - Tähän pisteeseen on, näkokulmasta riippuen, ajauduttu tai kehitytty. Itse ajattelen asiaa evoluution kannalta, että matskumme on yksinkertaisesti kehittynyt omaa rataansa eikä sitä olla väkisin työnnetty mihinkään suuntaan. Yksi merkittävä osatekijä asiassa on treeneissä raivoava ikuinen tahtojen taistelu – Ana ja Migu haluaisivat vetää matskua vielä paljon äärimmäisemmäksi ja etäämmälle kaikesta totutusta, kun minä ja Tapsa (kitara) taas jarruttelemme.
Levyn on julkaissut Dreams Untouched Music, jonka ensimmäinen kiinnitys on Insert Remedy. Minkälaisesta yhtiöstä tässä on oikein kyse ?
Saku: - Kyseessä on uudenlainen firma, jonka perimmäinen tarkoitus on underground-bändien tukeminen. Firman yksi idea on, että siinä ei ole varsinaista kiinteää johtoporrasta, vaan mukana pyörii vaihteleva määrä eri musiikkialan vaikuttajia muusikoista toimittajiin. Laulajamme Ana on hommassa mukana varsin tiiviisti. Firma on ehtinyt katsoa jo seuraavat kiinnityksetkin, ja aika hemmetin kovia levyjä näyttäisi olevan tulossa tulevaisuudessa.
Uutukainen pitää sisällään yhdeksän raitaa. Jäikö sessioista biisejä vielä ylitsekin vai kuullaanko kaikki julkaisukelpoinen materiaali albumilla ?
Saku: - Ei jäänyt yhtäkään biisiä yli. Joitain riffejä ja sellaisia kylläkin. Kun kokonaisuus saatiin hahmotettua, niin keskityimme vain sen osien viilaamiseen. Tai Analla on kuulemma ties kuinka monta biisiä varastossa, joita hän ei ole vielä esitellytkään, mutta meikän takki on juuri nyt aika tyhjä… Varmaan kesällä alamme rutistamaan uusia biisjeä kasaan. Tämän porukan tuntien ei mene kauaa ennen kuin joku alkaa marmattamaan, että aina pitää näitä samoja juttuja vetää.
Levyarviossani mainitsin soundianne määritellessä nimet; Opeth, System Of A Dawn, Isis ja Neurosis. Vertailut ovat tietysti aina ontuvia, mutta osuttiinko tuossa mielestänne lähellekään tonttia, ja miltä yhtyeiltä katsotte itse saaneenne eniten vaikutteita ?
Saku: - Kyllä minä nuo kaikki tunnistan biiseistämme. Meikäläinen on viime vuosina kuunnellut paljon esimerkiksi Opethia ja Celtic Frostia, ja kyllä niiden vaikutus on varmasti alitajunnassa pyörinyt levyä tehdessä. Jos matskuamme pitäisi kuvailla jollekulle, joka ei ole meihin koskaan tutustunut, niin kyllä noita neljää voisi siinä käyttää. Tosin tietenkin paljon parempi olisi, että ihmiset tutustuisivat levyyn ilman ennakko-odotuksia.
Pastori: - SOAD:ia en itse ole pahemmin kuunnellut, mutta muita mainitsemiasi yhtyeitä pidän kyllä suuressa arvossa. Toki levyllä on näitä kolmea bändiä brutaalimpaakin materiaalia, josta joku voisi kuulla vaikutteita esim. Gojira/Satyricon-akselilta. Mutta vaikkakin pidämme tärkeänä omia musiikillisia mieltymyksiämme, yhdyn kyllä Sakuun siinä että SOCC:iin on parasta tutustua heittämällä ennakkomieltymykset narikkaan ja pyrkiä avautumaan jollekin, joka on ehdottomasti enemmän kuin osiensa summa.
Minkälainen yhtye Insert Remedy on keikalla ja kuinka paljon kappaleet muokkaantuvat livetilanteessa ?
Saku: - Peruskeikalla ei tietenkään ole käytössä levyllä kuuluvia analogisyntetisaattoreita ja muita vempaimia, joten kappaleet vedetään riisutummin ja vihaisemmin. Progepuhalteluun emme sorru, vaan pyrimme aina mahdollisimman intensiiviseen ja hyökkäävään esiintymiseen. Ana ampaisee keskelle yleisöä, Perttu heiluttaa bassoa päänsä päällä ja niin edelleen. Viime aikoina lavalla on näkynyt entistä useammin jos jonkinlaista feattaajaa, ja tätä trendiä tulemme varmastikin pitämään yllä. Kätevä juttu sinänsä, kun keikkailemme aika paljon niiden bändien kanssa, joiden jäseniä on mukana levylläkin.
Kuuluuko settiinne missään tilanteessa covereita ?
Saku: - Ennen vedettiin joskus Therapyn mykistävän hienoa A Moment Of Claritya, mutta sekin on jäänyt. Omien biisien pituuksista johtuen emme saa niitäkään ängettyä settiin kuin neljä tai viisi, joten ei siihen enää paljoa covereita mahdu.
Albumilla kuullaan melko paljon efektejä ja koskettimia, mutta yhtyeen vahvuuksista ei löydy tällä hetkellä kosketinsoittajaa/konevastaavaa. Aiotteko täyttää jossain vaiheessa tuon tontin, vai hoidetaanko nämä osuudet kenties taustanauhoilla ?
Saku: - Ei me taustanauhoihin paljoa luoteta. Niitä ei keikoilla kuulla, vaikka on siitäkin joskus puhuttu, että analogipörinät hoidettaisiin nauhan avulla. Isommille keikoille otetaan mukaan vierailijoita hoitamaan homma ihan luomumeiningillä ja pienemmillä taas vedetään viisistään ja ilman kuorrutuksia. Kosketinsoittajan hommaaminen ei ole lähitulevaisuuden asia, mutta en minä ajatusta toisaalta tyrmääkään. Tapsa ainakin on sellaista joskus haikaillut, joten saa nähdä mitä keksitään, kunhan alamme miettiä uusia kujeita.
Pastori: - Minusta olisi upeaa, jos voisimme laajentaa bändiä uusin jäsenin! Analogisyna ja efektit ovat yksi minua kiinnostava juttu, mutta sen lisäksi olisi huippua saada kehiin joku, jonka tonttina olisi pienet, mutta vaikuttavat erinäisin vempaimin suoritettavat äänimaailmat, tyylin Arktau Eos meets Mir-O! Olen todella innoissani kaikesta noise- ja ambient-materiaalista ja toivoisin voivamme tulevaisuudessa satsata vielä lisää näihin osa-alueisiin. Tämän lisäksi unelmani olisi saada keikoille kehittyvä performanssi-esitys ja videomateriaalia. Olin aivan täpinöissäni Curium Metal Festin keikalla, kun saimme lavalle mukaamme arvostettuja venäläisiä Bhuto-tanssijoita. Kuten näkyy, on minulla suuri kaipuu laajentaa Insert Remedyä yhä kauemmas perinteisen metallimusiikin piiristä! Voi tosin olla hieman hankalaa raahata mukana näitä perussuomalaisia jurpoja…
A State Of Constant Change on niin timanttinen albumi, että luulisi mieleen hiipivän jo pienen pelon siitä, että kuinka moinen tullaan enää koskaan ylittämään. Ettei Insert Remedy olisi vaan jo julkaissut uransa kovimman levyn...
Saku: - Heh, sanottaisiinko nyt, että en minä ole menettänyt yöuniani tuollaisia miettiessä… Käännetään asia niin päin, että vaikka tämä olisi IR:n viimeinen levy, niin minusta olemme jo nyt saaneet aikaan jotain, mistä voi olla ylpeä hautaan saakka. Ja se on jo saavutus sinänsä.
Pastori: - Minua on aina kummastuttanut kuvailemasi kilpailuun ja jatkuvan voitokkaaseen kehitykseen tähtäävä asenne. Siihen törmää yhtä lailla lavoilla kuin levyilläkin, mutta voin tässäkin taas todeta ettei IR ole missään nimessä skabassa mukana. Me teemme omaa juttuamme omalla ajallamme ja se riittää meille. Toki tahdomme jatkuvasti kehittää ja päivittää tavoitteitamme, mutta itse ainakin olen äärimmäisen huono arvottamaan jotain tekemistäni toisen yli, tai ali. Sitä paitsi on hyvinkin mahdollista, että jos joskus kymmenen vuoden päästä uusi levy saadaan aikaiseksi, ei se sijoittuisi edes samalle musiikilliselle kentälle SOCC:in kanssa. On paljon mielekkäämpää ajatella tätä levyä tarkimpana mahdollisena kuvauksena siitä mitä olemme juuri nyt ja jättää huolet huomisesta huomiselle.
Mikä uuden albumin kappaleista tiivistää parhaiten yhtyeen sielun ?
Saku: - Tähän kysymykseen on mahdotonta vastata. Levy kokonaisuudessaan kyllä tiivistää erittäin tehokkaasti yhtyeen sielun, tai sen, miltä se näyttää tällä hetkellä. Tulevaisuudesta sitten ei tiedä edes vanha kehno itse.
Ja lopuksi on vielä sana vapaa...
Saku: - Musiikki ei ole matematiikkaa. Älkää siis kuunnelko sitä järjellä, vaan tunteella. Ei ole huonoja genrejä, on vain huonoja biisejä. Oikeastaan koko genre-nillitys on todella syvältä. Kuunnelkaa paljon Dead Shape Figurea ja Profane Omenia. Ne ovat hyviä bändejä. Syökää tukeva aamiainen ja olkaa kilttejä toisillenne. Ja itsellenne. Kiitos haastattelusta, IR kuitaa ja jatkaa.
Teksti ja kuvat: Mika Roth
