Kaihoro nöyrtyy luonnon voiman edessä

Karhulan metallipiirien "house band" Kaihoro julkaisi kuluneella viikolla kakkosalbuminsa Boulder. Sillä yhtye murtautuu stoneria usein vaivaavasta tukkoisuuden kahleesta, hukkaamatta silti raskauttaan. Tuloksena on kiekollinen likaista, metallista rähinää, johon on kuitenkin saatu myös kunnioitusta herättävää syvyyttä. Kitaristi Harri Pikka ja rumpali Kaarlo Kukkonen paljastivat Desibelille, mitä kaikkea levyn takaa löytyy.

On muuten vaikuttava tuo Boulderin kansi. Tuliko se tilaustyönä, vai spottasitteko jostain valmiin taideteoksen?

Kaarlo: Laulaja Markku Pihlaja sai idean kalasta, kun meillä on ollut kappaleisamme (King of Sunila, Baltic Herring Net, River of Doom) tuota kalastusteemaa ennenkin. Nyt kun piti saada vähän tuomiopäivän meininkiä, niin yhdistettiin nämä kaksi teemaa ja tästä syntyi idea. Eli tilaustyöhän se on.

Harri: Pihlaja oli keskustellut Pasi Niemimaan (Boulder-levyn kansien taittaja) kanssa tulevasta Kaihoron levystä. Pasi oli bongannut taiteilijan nimeltä Satu Sääksmäki ja pyydettiin häntä tekemään Pihlajan vision mukainen kuvitus levylle. Hyvin onnistui!

Kaihoro debytoi vuonna 2004 Mainheadskull-albumillaan, joka keräsi runsaasti kehuja mm. Desibelin arviossa. Millä mielellä kakkoslevyä lähdettiin tekemään, oliko jokin debyytissä jättänyt olon, että tää tehdään ensi kerralla toisin?

Kaarlo: Aika samalla tavalla tälle levylle lähdettiin valmistamaan materiaalia. Hakulit (Saku, kitara ja Pasi, basso) ja Harri demottivat kukin tahollansa biisejä, joita sitten lähdettiin treeneissä työstämään - vielä kuitenkin ilman lauluja. Niistä sitten valmistettiin ns. treenidemot joihin Markku ja Harri kirjoittivat sanoitukset. Noin puolissa kappaleissa oli sitten laulut sovitettuna kun menimme studioon ja loput muodostuivat sessioiden aikana. Tähän asti mentiin aika samoissa merkeissä edellisen levyn kanssa. Erot tulivatkin sitten äänityksissä kun edellisen vedimme purkkiin livenä kuudessa tunnissa niin nyt käytimme yhden pitkän viikonlopun. Halusimme myös lisätä mukaan akustisia kitaroita, perkussioita, hammondia ja muutenkin tavoitteena oli että saadaan naitettua Entombed-soundi 70-luvun hardrock-meininkiin. Tuntuu että tässä aika hyvin onnistuttiin.

Harri: Kosketinhemmo Mikko Reinamo tuli Kaarlon pyytämänä mukaan levyn tekoon. Kun Pihlaja teki tahollaan lauluäänityksiä, äänitettiin toisaalla koskettimia Boulderille. Alun perin koskettimia ei oltu juurikaan suunniteltu mukaan, mutta Reinamo kuorrutti kyllä mainiosti levyn.

Myöskin Karhulassa toimivan Total Devastation -yhtyeen Jaakko Heinonen ja Lauri Pikka panivat Kaihoron alulle vuonna 2002, värväämällä yhtyeeseen mieleisensä jäsenet ja potkaisemalla näin homman käyntiin. Kumpikaan heistä ei ole kuitenkaan missään vaiheessa soittanut yhtyeessä. Onko heillä vielä jokin rooli Kaihorossa, kummisetinä tai muuten?

Kaarlo: No Lauri tekee meille nettisivuja, ja Jaakko antaa ideoita ja potkii perseelle kun laiskuus iskee. Molemmat taitaa olla vieläkin meidän kovimmat fanit. He ovat yleensä jonkun verran mukana myös biisien aiheiden ideoinnissa ynnä muussa toiminnassa.

Entä millainen on bändin sisäinen roolijako? Vetääkö joku hommaa, tekevätkö kaikki omia juttujaan, vai mistä kokonaisuus nimeltä Kaihoro muotoutuu?

Kaarlo: No kai se menee niin että Hakulit ovat se bändin sielu, kun ne työstävät 80% materiaalista. Harri hoitaa käytännön asioita ja Pihlaja on se "keulakuva", johon Kaihoro paljolti henkilöityy. Mulle hommaksi jää treenien johtaminen ja tällä työnjaolla hommat on toimineet aika kivasti. Muutenkin tuntuu että jos tästä porukasta joku jäisi pois niin kyllä tästä hengestä ja meidän soundista jotain korvaamatonta puuttuisi. Se on tiedostamatonta ja se on hienoa.

Rapakon takaa on tullut männävuosina aika paljon raskasta stoneria vääntäviä ryhmiä, ja Suomessakin on nähty pari, ainakin Miitri Aaltosen Monsteriser. Koetteko olevanne osa tätä - tai jotain muuta - skeneä?

Harri: En oikein tiedä minkä skenen osa tässä ollaan. Kaihoro ei hirveästi ole vielä kerennyt kiertämään keikkapaikkoja, niin ihmeempiä bänditoveruuksia ei ole kerennyt syntymään. Enempi tuolla deathmetal-skenellä on tullut örvellettyä. Monsteriser, Mannhai, Blake, Rite -akselista diggailevat porukat löytävät varmasti Kaihorosta jotain samaa henkeä.

Levyä kuunnellessa minulle tuli paikoin mieleen myös Uriah Heep, ja vanhan heviprogen ohella sanoitukset ja urkuilu vievät touhua vähän psykedeliankin suuntaan. Oliko teillä tällaisia tietoisia pyrkimyksiä?

Kaarlo: Kyllä me osaan biiseistä haettiin ihan tietoisesti sellaista seventies-soundia. Mutta joukkoon sekoteltiin kyllä myös paljon muuta. Vaikutteita otettiin tosi laajasti ja se on kyllä tän bändin rikkaus, että voidaan tehdä paljon eri juttuja ja se kuulostaa meiltä itseltämme.

Harri: Joo, välillä homma ei mene ihan kolmen soinnun rokkiriffeillä. Proge-höyryt pitää päästää ulos.

Boulderin voi sanoa olevan teemalevy luonnon voiman edessä nöyrtymisestä. Aivan viimeikaisin ilmastokeskustelu ei yhtyeen mukaan kerennyt levyn syntyyn vaikuttaa, vaikka kyse on tietysti ajattomasta teemasta. Eivätkä levyn sanoitukset aivan yhden aiheen ympärillä pyöri, vaan niissä käsitellään teemoja rokkiromantiikasta viesteihin avaruudesta ja suurmestarien laskelmiin. Mistä kaikki nämä aiheet kumpuavat?

Harri: Aiheet saattavat tulla milloin mistäkin, joskus joku aihe voi olla täysin omia ajatuksia jostain aiheesta ja artsy-fartsympaa kamaa. Suuri osa aiheista syntyy myös jostain lentävistä lauseista, kun liikutaan porukalla keikoilla tai örvellysreissuilla muuten vaan.

Tämäkin levy julkaistaan omalla Sorbus Productions -yhtiöllänne. Johtuuko tämä kiinnostuksen puutteesta muilta lafkoilta, vai halusta tehdä asiat itse?

Kaarlo: Kyllä me totuuden nimissä edellistä levyämme eri lafkoihin läheteltiin, ja saatiin ihan hyvää palautetta, mutta syystä tai toisesta hommat ei yltäneet yhteistyöhön asti. Sitten törmättiin Playgroundiin, ja sieltä ehdotettiin tämäntyylistä jakeluhommaa. Me oltiin että perkele, näin tehdään. Eikä ole kaduttanut. Sen verran mallikkaasti Janne Airo on hommat hoitanut.

Kaihorolla on yhteisiä jäseniä ainakin Omnium Gatherumin, Manitoun ja erityisesti jo mainitun Total Devastationin kanssa. Miten tämä verkosto pysyy kasassa? Ja millä perusteella päätätte, että mitkä ideat ja biisintyngät ovat juuri Kaihoroa?

Kaarlo: Kyseiset bändit ovat olleet jo kasassa 10 vuotta ja Kaihorokin viisi, joten kyllähän ne vuodet ovat opettaneet millainen biisi sopii kenellekkin, eikä tuosta ole koskaan ollut mitään ongelmaa. Kyllä jokaisella bändillä on todellakin oma soundinsa.

Karhulan heviskenestä puhutaan jo paljon... Onko sen taustalla jotain erityisiä kantavia voimia tai taustatekijöitä, paitsi pari veljessarjaa? Entä yhdistääkö kaikkia siitä ponnistavia bändejä jokin tunnistettava elementti?

Kaarlo: Juu ei ole mitään kantavia voimia. Kyl tää on ihan sellaista, että jätkät soittaa ja käy keikoilla. Ei tässä mitään sen ihmeempää ole. Karhulaan on vaa kasaantunu ilmeisesti aktiivista porukkaa. On bändejä, ääni-, valo- ja videoheeboja ja ne kaikki puhaltaa yhteen hiileen. Meininki on terveellä pohjalla. Loistavaa! Ja jos pitää bändeistä joku tunnistettava elementti löytää niin mun mielestä se on kyllä omaperäisyys.

Harri: Suuri tekijä mun mielestä tässä hommassa on, että reenikämppäasiat on kunnossa, eli aina päästään reenamaan kun halutaan, kunhan saadaan omat aikataulut sovitettua.

Kiitoksia. Vieläkö haluaisitte lähettää jotain terveisiä lukijoille?

Harri: Videosta tuli hyvä! Käykää kattomassa se.

Boulder arvioituna Desibelissä ja Years of Christ -video YouTubessa.

Teksti: Mikko Heimola, kuvat: Samuli Suikkanen & Kaihoro