21.12.2006
Englantilainen Monty Python -koomikkoryhmä ja The Beatles kietoutuvat hyvin mielenkiintoiseksi vyyhdeksi. George Harrison oli harras Monty Python-fani, ja mesenoi tuottajana ”Monty Pythonin lentävä sirkus” -sketsiohjelman jälkeen tehdyissä Python- tuotannoissa, pikkurooleissakin vilahteli. Vuonna 1978 ilmestynyt, kummallisen tutulta kalskahtavasta The Rutles -bändistä kertova, tuttuja naamoja vilisevä valedokumentti All You Need Is Cash ei suoranaisesti Python-tuotantoihin kuulu, vaikka niin monasti luullaan, mutta tekijätiimissä häärivät merkittävissä osissa ex-monty Eric Idle sekä porukan musiikkivastaavaksi luettava nero Neil Innes, joka tunnetaan myös 60-luvun lopulle kasvot antavasta umpihämärästä Bonzo Dog Dooh Dah Band: ista sekä sen Monster Mash -hitistä.
All You Need Is Cashin jälkeen kukaan ei ole uskaltanut yrittää minkäänasteista Beatles-pastissia, eikä ihme, sillä sen verran tyhjentävä tuo mukadokkari on soundtrackeineen kaikkineen. Innesillä on beatlejen aikalaisena ollut merkittävä kosketuspinta paitsi 60-luvun äänitystekniikkaan, kalustoon ja soundimaailmaan, myös tuon ajan pop-musiikkikulttuuriin. Kun soppaan lisätään vielä taitavat kanssamuusikot, tarvittavat Intia-vaikutteet ja aito pieteetti aiheeseen, tulee lopputuloksesta jopa enemmän kuin osiensa summa. Se tarkoittaa sitä, että monet Rutles-soundtrackin kappaleet, etunenässä ”Rat Keller” -kauden rock-vedätykset levyn alkupuolella, toimivat loistavasti myös itsenäisinä, ilman parodista kontekstia. Näissä hyvissä kappaleissa ei kuulu väkinäisyyttä pätkän vertaa. Kuta pitemmälle kuuntelee, sen ilmeisemmiksi esikuvat käyvät, mutta vaikka plagiarismin raja tuleekin vastaan, jää Beatlesinsa tunteva kuulija haukkomaan henkeään sille, miten kiveäkään ei ole jätetty kääntämättä. Parodia on toteutettu todella pieniä nyansseja myöten. Eikä välttämättä muuten ihan pienellä budjetilla. Hämmentävän tutunkuuloiset versiot ovat saaneet mm. She Loves You (Hold My Hand), Help! (Ouch!), All You Need Is Love (Love Life) sekä Get Back (Get Up And Go).
On mielestäni harmi, ettei The Rutles -soundtrackia löydy maastamme kovin helposti, dvd:stä puhumattakaan. Tämän kaikkien aikojen parhaan musiikkitribuutin tulisi olla aina saatavilla hyvinvarustetuissa levykaupoissa, vaikkapa parasiittina Beatlesin levyjen seassa. Tai no, tässä tapauksessa puhuisin kyllä symbiootista, sillä ainakin itse näin All You Need Is Cashin paljon ennen kuin olin kaikkia Beatles-äänitteitä edes kuunnellut. Parodia on silloin erittäin onnistunutta, kun se saa katsojansa/kuulijansa himoamaan sitä aitoa ja alkuperäistä, muttei kuitenkaan vaadi sen läpikotaisin tuntemista. Rohkea, selittelemätöin ”missaat jos missaat” -huumori vie tämän toisen suositun Beatles-väännelmän, Mark Shipperin Paperback Writer -kirjan edelle, se kun mielestäni sortuu paikoitellen alleviivaaviin, epähauskoihin kökköyksiin.
Ja kukas se siellä haastattelijan roolissa? George Harrison!
Janne Kuusinen
