Julkaistu: 20.11.2026
Arvostelija: Mika Roth

Humu Records / Hillotehdas
Vuosi 2020 oli aika huono vuosi, vaan ei sentään täysin hukattua aikaa. Pandemia tuli ja opittiin käyttämään käsidesiä. Oltiin maskit naamalla ja välteltiin vieraita, siis vielä enemmän kuin mitä kantasuomalaiset jo normaalisti tekevät. Aika ei kultaa sitten ihan kaikkia muistoja kuitenkaan.
Tuon kaiken keskelle ilmestyi sentään Bizzarro & Jukka Nissinen -combon hersyvän hauska debyyttipitkäsoitto Taipale Broadcast Volume 1, jolla maailmalle ja karvattomille apinoille, noille luomakunnan kruunuille, uskallettiin naureskella. Jatkoa saatiin odotella turhankin pitkään, mutta tässä se nyt on: 10 raitaa ja päälle 32 minuuttia elon pieniä suuria tarinoita. Laveasti soiva suomikantri, garage ja folkahtava rock ovat termejä, joihin toi taas nojata.
Sokerijurrista hilpeästi Vilna Live -albumilla kertonut Laivalla lupaili jo tulevaa herkkua, mutta studioversiona bändin kanssa soitettuna kantrihtava blues pamahtaa tax-freen takaseinään näyttävästi. Nissinen on armoitettu sanoittaja, jonka tapa nähdä maailma ympärillään on kääntynyt tummemmaksi. Sininen marmorikuula näkee ihmiskunnan nostavan kytkintä, kun ainoa kotiplaneetta tuli pilattua. Niinkö vaikeaa oli kierrättää ja laittaa roskat roskikseen? Niin kai. Helkkyen soiva ja nätisti kurvaileva Vankina maapallolla näkee tilanteen kaukoputken toisesta päästä, kuinka arvokas maapallo meille onkaan. Avaruus on tyhjä ja musta, ei sinne kannata Eedenin portailta lähteä.
Kaikella on aikansa ja kuolema on väistämätön esirippu, vaikka jotkut eipäs-ihmiset sijoittavat irti leikatun päänsä kryotankkiin odottamaan tieteen läpimurtoja. Ihminen syntyy, elää ja kuolee. Jukan hauta ei ole laulun toiveessa mikään pikku kumpare, vaan suuren suuri pyramidi, jonne muumioitu Nissinen sijoitetaan kaikkine kamoineen. Loppua kantiltaan käsittelee myös avausraita Koko paska romahtaa, jolla rokki soi rehvakkaasti ja asiat sanotaan kuten otsikko lupaa. Tätä on tullut hoilattua mukana jo jonkin aikaa, mistä pahoittelut niitä ansainneille.
Albumin A-puoli on täyttä asiaa, jolla kapula siirtyy jouhevasti erilaisten palasten täydentäessä toisiaan. B-puolella alkavat ongelmat kuitenkin kiusata menoa. Kuvitteellisista (?) leffoista kertova Nussiva ninja on ehkä vitsinä hauska, mutta puolitoista minuuttia samaa vitsiä on liikaa. Notkeasti rokkaava Sexy City on läppänä kantavampi ja Ninja-seikkailujen touhua tavallaan valottava, kun taas folk-kaunokki Pallo on pyöreä soi ja soi ja soi. Lopulta päälle seitsemän minuuttia, mikä on allekirjoittaneelle liikaa.
Olen monesti katunut sitä, etten antanut viiden tähden esikoiselle viittä tähteä. Perusteeni tuolloin oli järjestysnumero, mikä tuntuu etenkin nyt lyhytnäköiseltä hölmöydeltä. Jos/kun aikamatkustus keksitään, niin aion matkata ajassa taaksepäin ja kuiskata näkymättömänä omaan korvaani juuri oikeaan aikaan: ”Mika, se on viisi tähteä, älä ole tollo”. Tuskin tulen rikkoneeksi hirveästi aika-agenttien sääntöjä moisella tempulla – paitsi että silloinhan tämä arvio katoaa universumista, vai miten se nyt meni?




Vieremän etevin folk-rokkari Jukka Nissinen ja kitaravetoista instrumentaalimusiikkia kulmilla soittava Bizzarro yhdistivät voimansa, eikä lopputulos voinut olla kuin 'jotain muuta'. Jotain jossa kantri-funk, garage ja folkahtava rock kolisevat toistensa jo valmiiksi lommoisiin kylkiin. On ollut puhetta myös savolaisesta kupletista, joten siinähän sitä riittää lusikoitavaa, kun debyyttialbumin aarteita ryhtyy availemaan.
Linkit:
humurecords.com/bizzarro
facebook.com/nahkahousut
Bizzarro Desibeli.netissä
Jukka Nissinen Desibeli.netissä
(Päivitetty 7.6.2022)