Julkaistu: 18.11.2026
Arvostelija: Mika Roth

Xonoring Records
Painovoima on yksi universumia ja ns. todellisuutta koossa pitävistä voimista, jonka me ihmiset uskomme ymmärtävämme – ja silti astrofyysikot yllättyvät kerran toisensa jälkeen, kun näemme valtaisilla teleskoopeillamme yhä kauemmas ja kauemmas avaruuteen.
Helsinkiläis-imatralainen progea, pop-rockia ja avaruusmusiikkia yhdistelevä Avaruusasema on hieman samanlainen tapaus, sillä bändin musiikki tuntuu yhtäältä täysin selvältä ja suoralinjaiselta – kunnes uusi kurvi kadottaa maton jalkojen alta. Painovoima on yllättävä juttu, useammallakin tasolla. Ennakkoluuloton yhtye julkaisi Painovoima-kokonaisuutensa ensimmäisen puoliskon keväällä ja Painovoima I oli jo silkkana puoliskona mielestäni ehyt kokonaisuus, joka jätti sopivasti kysymyksiä leijumaan ilmaan.
Painovoima II täydentää tarinan, tuoden samalla uusia juonteita isoon kaareen. Alussa mainitut avaruusteleskoopit avaavat avaruuden lisäksi myös toisen ikkunan ihmiskunnalle, joka voi näin nähdä menneisyyteen ja aina universumin varhaisiin hetkiin asti. Aika on kaksoisalbumin toinen kantava teema, jota käsitellään pääosin yksilön tasolla, yhteen suuntaan virtaavana. Mainittakoon sekin, että tällä erää itse albumin kello ylittää juuri ja juuri puolen tunnin mitan, mutta ero on marginaalinen.
Jo kesällä sinkkuna ilmestynyt Mojito jatkaa popimman Yesin linjoilla. Sanon tämän ääneen, vaikka keväisessä haastattelutuokiossa bändiläiset viittasivat vaikutteiden juontuvan enemmänkin King Crimsonin suunnilta. Yhden kyllä on toisen ei, mutta nimet antanevat joka tapauksessa osviittaa siitä, kuinka kovatasoisesta sinkusta on kyse.
Mojitossa on pisteliäisyyttä, mutta samalla se ohjaa huomiota hivenen sivuun kokonaisuuden todellisesta sielusta, allekirjoittaneen mielestä nyt ainakin. Verkkaisen melankolisuuden lempeillä rattailla taivaltava Vastentahtoinen sankari toimii oivana keskuspalana, letkeän ja hiukan avaruusfolkahtavan soundin kehystäessä askarruttavia rivejä hahmostaan. Todellinen ydin lienee energisempi ja modernimpi progepala Painovoima, joka pitää toista kättään popimman progen säätimillä ja antaa simppelin melodiansa työntää niin kappaleen kuin samalla koko albumin korkeammalle kiertoradalle. Eikä tuohon tarvita mitään suunnattomia äänivalleja, vaan ennemminkin pieniä tiloja ja tarkoin valittuja vaimeita soundeja.
Miten tähän kaikkeen sopii modernin yhteiskunnan kaksisuuntaiseen peiliin hermostuneesti pälyilevä Osia? Kertooko tarina oikeasti halki avaruuden äärettömyyden kulkevasta aluksesta, vai onko kaikki metaforaa ihmisestä, yksilöstä ihmiskunnan meren keskellä? Yksi tapa on sulkea kaikki metallisten kansien sisään, tronmaiseen tarinaan itse laitteesta, keinoälyn saavuttamasta tietoisuudesta.
Näkökulmia ja tulkintoja riittää, mutta sävyisästi kaiken sulkeva Vuosia-ankkuri laskee joka tapauksessa vuosia ja näkee maailman ehyempänä paikkana. Oikeastaan kappale on kahteen osaan jakautuva kaunis saattotarina, jossa elämän tarkoitus on lopulta itse elämä. Tämä on vain tulkinta, mutta se on oma tulkintani ja jokainen voi tarkastella Painovoimaa kantiltaan. Levy kannattaa joka tapauksessa kuunnella viimeiseen nuottiin asti ajatuksella, mieluusti ensimmäisen osan jatkoksi.




Helsinkiläis-imatralainen progea, pop-rockia ja avaruusmusiikkia yhdistelevä yhtye.
Linkit:
instagram.com/avaruusasema_band
avaruusasema1.bandcamp.com
facebook.com/avaruusasema.musiikki
(Päivitetty 18.11.2026)