Laura Moisio: Aina jossain muualla

Texicalli Records

Laulaja-lauluntekijä Laura Moisio yllätti ainakin allekirjoittaneen alkuvuodesta 2023 ilmestyneellä Vieras maa -albumilla, joka esitteli Moision folkahvan popin rauhallisena tekijänä. Sama seesteisempi henki hallitsee yhä osin artistin kuudetta sooloalbumi, joka käsittelee ajan vaikutusta meihin kaikkiin, sekä ihmisten keskinäisiä yhteyksiä. Muutoksiakin on tosin ilmassa ja muutokset ovat myös yksi levyn keskeisistä teemoista.

Mikään ei ole ikuista ja ajan hampaat tuntuvat saavuttaneen myös Moision maailman, jossa taustapeiliin jääneet päivät puhuttelevat kertojaa useammin kuin ennen. Sama laulu on musiikkinsa puolesta kauniin akustinen folk-kappale, jonka helkkyvä kitara toimii vastavoimana sanojen teräville kulmille. Kirkkaan herkästi laulava Moisio käsittelee puolittaiseen kriisiin päätynyttä suhdetta, jossa kaksi ihmistä ei vain osaa tulla toimeen keskenään. Ei ainakaan riittävän pitkiä aikoja.

Moision musiikissa positiivinen arvaamattomuus on aina näytellyt yhtä pääroolia, eikä tilanne ole muuttunut – onneksemme. Tummilla nuoteilla nopeasti liukuva Kuka sä oot? on kuin yön pimeimpinä tunteina esitetty kysymysten, epäilysten ja pelkojen julkitulo, jossa vastaukset pelottavat ehkä kysymystäkin enemmän. Biisi tuntui alkuun päätyneen väärään seuraan ja paikkaan, mutta vain alkuun.

Monella raidalla yhtye soittaa rytmivetoisemmin, tosin kiireisiä kaistoja vältellen ja yksityiskohtiin panostaen. Ensimmäisenä sinkkuna keväällä ilmestynyt Jotain muuta kiihtyy alun himmailusta lopun kitarapoprokkailuun kuin varkain, syntetisaattoreiden tuodessa lisäsävyjä taustalle. Käytä päätäsi särisee ja rämisee alussa kuin autotallibändi, kunnes biisi soljahtaa radalleen ja lähtee vaeltamaan raukeasti halki universuminsa. Tekijät osaavat ja Moisio tietää kuinka laivaansa ohjata.

Aina jossain muualla on tekstien saralla monitulkintainen – kuten Moision teksteillä on tapana. Keskiössä on usein kertoja, joka näkee maailmansa epätäydellisenä ja jotenkin hieman viallisena. Niin suuressa mittakaavassa kuin yksilötasolla. Miksen ole päässyt mihinkään, kun toiset tekevät urotekoja ympärillä? Miksi olemme täällä ja miksi emme osaa olla? Mitä tehdä tekoälyn virheettömäksi hiomassa maailmassa ihmisenä, joka on aina hivenen muottien tavoittamattomissa?

Moisio ei anna suoria vastauksia, vaan esittää ennemminkin osuvia kysymyksiä ja havaintoja. Ehkemme ole koskaan valmiita, ja tuon oivalluksen kanssa Alku sulkee lopussa levyn. Melankolia on alati verhoissa, tuulessa ja tuoksuissa, muttei koskaan hallitse yksinvaltiaana tienoita.

Yhtye, Lauri Myllymäki kitarassa, Ville Rauhala bassossa, Sebastian Krühn rummuissa sekä kosketinsoittaja Teemu Vänskä, on yhdessä Moision kanssa äänittänyt livenä levyn, jolta on vaikea osoittaa pahempia huteja. Kuudes kerta toden sanoi, oman totensa nyt ainakin.