Eka Wekara: Kääriö Vol 1

Puuma Records

Eka Wekara on monessa mukana olleen kotimaisen artistin debyyttisooloalbumi, ja kun otsikon nimessä seisoo näyttävästi vielä ”Vol 1” käy tietysti pari asiaa selväksi. Ensinnäkin jatkoa on kaikella todennäköisyydellä luvassa, eikä tässä hengessä läheskään kaikkea ole pistetty vielä ensimmäisellä kiekolla peliin. Voin olla täysin hakoteillä, mutta harvalla esikoisella on järjestysnumeroa mukana.

Itse asiassa Eka Wekara ehti jo vuonna 2017 julkaista pari komeasti kitararokkaavaa englanninkielistä sinkkua, mutta se oli toinen maailma ja Kääriö Vol 1 -albumin kieli on suomi. Samalla artisti on kääntänyt äänekkään kitarapoprockin akustisemmaksi soitoksi, jossa kyllä kuullaan sähköisiäkin elementtejä, mutta jota leimaa selvemmin rauhallisuus ja akustisuus. Tekeminen ja ilmaisu ovat herkkyyttä vaalivia, artistin pysytellessä pitkälti henkilökohtaisissa maisemissa.

Viime keväänä ensimmäisenä uuden kiekon sinkkuna ilmestynyt Rakkaus lähestyy arkaa aihettaan samaan aikaan hellästi halaten, sekä sivuilla kovempiin ääniin turvaten. Vokaaleihin ladataan hurjasti tunnetta, kuitenkaan huutamatta tai meuhkaamatta. Kuiskauskin voi oikeassa hetkessä tuntua lujimmalta ääneltä universumissa.

Hiljaisempi tie on siis tekijälle tällä erää mieluisampi, mutta ei Kääriö Vol 1 mitään potkutonta hissuttelua ole. Suru on riisutuissakin muodoissaan väkevä kappale, joka käsittelee traagista ja kertojaa muuttanutta hetkeä: surun saapumista elämään. Suru on ja siitä pidetään kiinni, koska se liittää kertojan menneeseen. Levyn avaava Ilo käsittelee vastaavasti elon iloja ja pohtii teitä iloon, turvautuen jopa sähkökitaraan hetkeksi. Lyriikat ovat merkityksellisiä ja niihin kehotankin tässä yhteydessä keskittymään erityisesti.

Albumilla on myös vaikeammin avautuvia osia, kuten progen kanssa pientä flirttiä käyvä Universumi. Periaatteessa suoralta soundaava kappale vetää alati johonkin sivusuuntaan, akustinen kitara velloo levottomana ja vinkuva sähkösoolo on suoraa sädetystä tuntemattomasta avaruudesta. Savusauna on rakkaudenosoitus ensinnäkin itse parantavaa paikkaa kohtaan, mutta myös tilan oma tonttu tarkkoine silmineen noteerataan.

Kääriö on tulkintani mukaan paikka, jossa Eka Wekara haluaa viettää aikaansa, luoda ja keskittyä olennaiseen. Liekö jopa kansikuva peräisin levyllä mainituista maisemista, joissa laiturilta voi pulahtaa järveen ja jonka lähellä on Voutilan rantatie sekä voimaansa uhkuva Massiivinen haapa.

Levynä Kääriö Vol 1 on hurjan henkilökohtainen ja silti sylinsä rohkeasti avaava teos, joka ei vaadi kuulijalta muuta kuin aikaa. Kappaleiden rajatut muodot ja toisaalta avoimiksi jätetyt tilat eivät ole biisinrakentamisen tuomiokirkkoja, mutta ehkäpä nämä pienet aitat, rantasaunat ja piharakennukset ovatkin jotain enemmän. Ehkäpä.