SATANEN: Rokkii Varten & Taiteen Vuoks

Svart Records

Jotkut odottavat maailmanloppua, toiset seuraavaa palkkalappua ja jotkut edes jonkinlaista onnenpotkua takalistoonsa. SATANEN voi auttaa tavallaan noissa kaikissa, sill� ainakin allekirjoittanut on odottanut t�t� albumia jo jonkin aikaa. Korkeaoktaanisen kitararokkib�ndin debyyttialbumin saatesanoissa henkselit paukkuvat, eik� suinkaan perusteetta. �Suomen t�rkeint� jyt�� paiskova� yhtye jyr�ytt�� rock�n�rollin V8-moottorin jylisem��n, vaan kuinka on tehojen, mahdollisten karstojen ja koneen v��nn�n laita?

Albumin avaus on melkoista rytyytyst�. Nimibiisi ja sinkkuhitti Rokkii Varten & Taiteen Vuoks tulee tupaan karmit kaulassa ja hirvitt�v� meno p��ll�, eik� s�r�isen rosoista m�iskett� ole siistitty suotta. Yliyritt�misen vaara h�ilyy tietysti h�ijysti rauhattoman hetken yll�, mutta kirjoissani viisari j�� plussan puolelle � juuri ja juuri.

Kakkosraita Vauhtikone on perusm�tt�� pyh�n Mot�rheadin nimiss�, eik� kertos�keen nerokas yksinkertaisuus j�t� kylm�ksi. SATANEN tiet�� mit� haluaa ja sata lasissa kaahataan joka mutkaan niin nyt kuin my�hemminkin. Kyll�h�n siin� kolhuja siunaantuu kiesiin, eik� j�lki ole aina n�tti�, mutta n�iss� kohdin kuulija nousee kuninkaalliseksi ja voi itse pohtia peukalonsa suuntaa.

N�ill� sitten menn��n ja orkesteri ajaa toistuvasti rokin jyrk�nteen reunalle, eik� aina muista jarruttaa ennen pudotusta tai sein��. Meteliss� kuitenkin l�ytyy, eik� SATANEN emmi k�ytt�� 70-luvun hard rockin ja alkuper�isen heavy rockin keinoja. Soundi on retro Daddy Issuesin jolkotellessa sabbathmaisesti v�liosassaan, mutta eik� juuri se tunnukin kerrassaan mukavasti per�osastossa?

Eik� perinteinen jyt�levy olisi tietysti mit��n, ellei mukana olisi yksi bluesrockin alkuvoimaisista j�rk�leist� puhtaammin rakennettu juntta. �kkii sukeltaa syv��n Mississipin sameisiin vesiin, eik� h�peile tekosiaan sekuntiakaan. Onhan j�lki� muillakin siivuilla jo havaittavissa, mutta vasta nyt kaikki asettuu kohdilleen.

Palaan viel� takaisin arvion alkuun ja totean t�m�n: SATANEN osaa r�j�ytt�� paikat p�reiksi rokillaan. Ryhm�n rakentamassa rock�n�rollin maailmanpy�r�ss� saa el�m�ns� kyydit, jossa nousut ja laskut ovat taattuja. Voit joutua hyv�stelem��n lounaasi prosessissa, mutta vatkaus ei j�� ainakaan vajaaksi. Raskaan arkiviikon p��tteeksi annos SATASTA volume yhdell�toista voikin puhaltaa murheet p��st� ja saada taskun pohjalla kilisev�t lantit tuntumaan setelitukoilta.

Kolikon toinen puoli on tietysti se, ett� n�in ehdoton pauke ei paljoa liikkumavaraa anna. Chimeiran rujo punkrockin kaahaus on tikkuista, eik� Mulkun elkeet j�t� juuri tulkinnan varaa. Ted Nugent on niit� heppuja, joiden kanssa pit�isi keskitty� vain musiikkiin. Vaatii my�s pokkaa avata biisi toteamalla, ett� �Perse kuin Texas�, joten olkaa varoitettuja.

Karstat ovat lent�neet maisemaan ja b�ndi on osoittanut rokkinsa jumalaisen v��nt�voiman. Itse j��n silti odottamaan b�ndin seuraavaa kiekkoa, jolla osa yh� seoksessa olevista kokkareista olisi jo jauhaantunut tulisemmaksi rock-chiliksi.