Giglinger: Kasåkern

Omakustanne

Giglingerin pitkäsoitto liikkui pidempään Desibeli.netin toimituksessa eri suuntiin, kunnes kesähelteillä vinyyli päätyi lopulta allekirjoittaneelle. Tartuin lomilla haasteeseen ja ilokseni kitaravetoista punkkia soittava yhtye ei ole antanut rajojen ahdistaa itseään. Shraphnel EP oli yhä tuoreessa muistissa ja vakuutti reilu vuosi sitten, bändin siirtyessä uusille sektoreille. Pikkukiekosta mieleen jäi etenkin ryhmän kyky asettua juuri sopivasti ns. valtavirran sivuun, kuuluen silti selvästi suuremman sateenvarjon alle.

Kasåkernin A-puoli rakentuu kahdesta ’oikeasta’ biisistä, sekä niitä kehystävistä kahdesta Satan-2-osasta, jotka lähinnä taustoittavat isoja biisejä. Satankakkoset eivät ole niinkään introja, vaan ennemminkin trailerimaisia välipaloja pääosien välissä. Jälkimmäistä puolta rikkoo – tai jäsentää, kuinka vain – rintamasta erottuva Folk Song, jolta mitään suoranaista folkkia on kuitenkin turha odottaa. Räminä laskeutuu nyt vain asteen rauhallisemmin sekä hiljaisemmin.

A-puolen jätti on peräti kahdeksan ja puolen minuutin tuolle puolen kellottava Singularity, joka ottaa rohkean askeleen krautrockin suuntaan. Panoksena on paljon, mutta tällä erää peli kannattaa. Säröinen valli ja hiljalleen massaa keräävä soundivirta ovat NEU!-sukuista pinontaa, jolla avaruudelliset sfäärit lavennetaan laajoiksi. Jännite on kovilla, mutta mielestäni pitää erinomaisesti ja suorastaan kehittyy kuuntelukertojen myötä. Ympyrän sulkee koko levyn päättävä Initial Singularity, eikä syntyneestä kehästä jää nurisemista.

Kaarta siis osataan piirtää isommassa mittakaavassa, mutta Giglinger ei mene yksiraiteiselle eteenpäin. A-puolen sulkeva Holy Gasoline jyrää väkevän kitararungon massaan luottaen, ja antaen ilmavamman kentän hengittää hivenen enemmän. Samalla vokaalit nousevat merkittävämpään rooliin, vaikka laulu on lähinnä yksi ääni-instrumentti muiden joukossa. Vauhdikas ja energinen rullaus on silti levyn tarttuvin pala, vaikka suoremmin loikin rokkaava ja B-puolen käynnistävä Silencio hyvän vastuksen antaakin.

Kasåkern on soundillisesti ihailtavan armoton ja tiivis paketti, jonka seitsemää raitaa sitovat yhteen palansa. Olin ensin hivenen huolissani soundikentän kapeudesta, mutta uhka kääntyi nopeasti vahvuudeksi. Paketti on harmillisen kompakti ja sitä myöten jäin kaipaamaan levylle lisämittaa, tai vielä ainakin yhtä uutta rintamaa.