Hypnoma: High and Just Proceedings

Eclipse Music

Hypnoma on kotimainen yhtye, joka julkaisi debyyttialbuminsa jo kesäkuussa ilman ainuttakaan pohjustavaa sinkkua. Pitkäsoitolta ei tosin löydy alle seitsenminuuttista raitaa, joten bändi ei varsinaisesti painota tekemisiään sinkkuvetoisen musiikin saralle. Omien sanojensa mukaan Hypnoma esittääkin hypnoottista progea ja vaihtoehtorockia laajamittaisella muotokielellä, mikä ei ole ihan vähän sanottu.

Mikäli sinkkua olisi pitänyt joukosta väkisin poimia, olisi avauksena soiva For Those It May Concern ollut kirjoissani melko selkeä kärkiehdokas. Biisin nopeasti kulkeva kitaramelodia kääntyilee hard rockin terhakammalla laidalla, progeisten elementtien päästessä vallalle vasta jälkimmäisellä puoliskolla. En yleensä perusta verkon soittolistoja ja radioita varten tehdyistä typistetyistä versioista, mutta tuossa olisi ollut oiva piston paikka moiselle.

Hypnoman päävoimat lepäävät kuitenkin toisaalla. Jossain missä eeppisempää progen tähtilaivaa taivaanrantaan maalaileva Out In The Distance saa tehdä työnsä rauhassa. Kyseinen biisi viistää ylväänä liki kymmenen minuutin virstanpylvästä, eikä edes tiukkaa tee. Näin mittavien teosten suurin uhka on mielestäni ideoiden kadottaminen massaan, vaan siitä ei tällä erää ole pelkoa. Toki koskettimet luovat keskelle pehmeämpää väliosaa, mutta tuota tilaa täytetään myös rouhealla sähkökitaralla ja rytmiryhmä pitää tempon terävänä sekä mielenkiinnon yllä halki matkan. Kappale kyllä on pitkä, vaan ei tunnu sellaiselta – ainakaan negatiivisessa mielessä.

Klassisemman heavy rockin kanssa kyynärpäitä hierova Lambs vaikutti alkuun kummalta linnulta em. valioyksilöiden välillä, enkä vieläkään ole täysin vakuuttunut metelisen numeron paikasta. Koska esikoiselle on siunaantunut ainoastaan neljä raitaa, on bändin musiikillisen linjan hahmottaminen jo muutenkin haastavaa, eikä Lambsin mellastus helpota asiaa.

Kiekon sulkeva Kurtz jää myös enemmän mielenkiintoisen kuriositeetin, kuin muita paloja täydentävän osasen asemaan. Rauhallisessa jätissä on kiistatta viehättävää poljentoa, rytmiryhmän kutoessa lankojaan ja vokalistin johdatellessa kuulijaa pillipiiparin tavoin yhä syvemmälle viidakkoon – vai oliko tämä nyt viittaus eversti Walter E. Kurtziin?

Esikoiset ovat usein epätasaisia tapauksia ja High and Just Proceedings on debyyttinä vasta yhtyeen linjoja luonnosmaisesti piirtelevä. Plussaksi lasketaan se, että kaikissa raidoissa on ideaa ja ainakaan biisit eivät ole toistensa kopioita. Neljä erilaista osaa, neljä aloitettua polkua ja kaikkea riittävästi yhteen sitova bändisoundi. Seuraava EP tai albumi onkin näin suorastaan odotettu tapaus.