Dez Dare: These Days Are Wild & Blind

God Unknown

Toisille uuden luominen on haastavaa, mutta Brighton & Hoven suunnilta kotoisin oleva garagesynapunkkari Dez Dare ei tunnu kärsivän tyhjän paperin kirosta. Dez Dare pistää tasaisesti pitkäsoiton vuodessa pihalle, eivätkä laatustandardit ole missään vaiheessa notkahdelleet. Toki herran tunnistaa jälleen helposti teoksistaan, mutta ei kaikki ole suinkaan kuten ennen. Viime kesään viihdettä tuonut CHERYL! Your Love Shines Down Like A Supernova's Death -albumi näki Daren nostavan hivenen jalkaa kaasulta, tai kättä tehosekoittimelta, kuinka tahansa. Joka tapauksessa biiseille annettiin rahdun enemmän aikaa jäsentyä, minkä ansiosta neljäs pitkäsoitto yhtä monessa vuodessa vaikutti tasapainoisimmalta ja asettuneemmalta.

Olen oppinut olemaan odottamatta Daren tapauksessa mitään, mutta tätä kirjoitettaessa uusin sinkku We’re Not Broken Sunshin sai silti nostamaan kulmakarvoja. Miltei viiden minuutin mitta, rauhalliselle melodialle annettu tila ja sisustan nyökkäykset harmonisuuden suuntaan ovat harvemmin koettuja asioita Daren kyydissä. Ei tässä nyt vielä kyyneliin liikututa säröisen balladinkaltaisen käsissä, mutta ymmärrän asioiden muuttuneen ja tilanteen kehittyneen.

Tunteiden spektri on syvempi, mutta levy avataan nopealla ja rämisevällä vyörytyksellä, tietysti. Ykkössinkku When I’m Alone (I Forget You’re Real) mahduttaa itsensä alle kolmeen minuuttiin, eikä pyytele tönimisiä anteeksi. Ensi kosketuksella säröisä vellonta saattaa vaikuttaa kovalta, mutta tämänkin pinnan alla koskettimet ja melodisemmat elementit ovat voimissaan. Eli edelliseltä levyltä tuttu kehitys kehittyy eteenpäin, enkä pidä sitä lainkaan huonona siirtona.

Toisinaan oikea voima on rohkeampia tekstejä, sekä uskallusta laulaa eikä vain huutaa. Kokonaiskuva on aiempaa sävyisämpi, säröinen kitara ja raastavat efektit ovat harvenemaan päin, mutta ei Dare ole suinkaan myynyt itseään kaupallisuuden alttarilla. Insolvent Soldiers ja Beef Down, Fuck Face! nostavat yhä rosot maksimiin, eikä lyriikoissa emmitä julistaa koviakaan asioita – tosin rumia sanoja taitavasti vältellen.

Olen monesti nostanut esiin myös artistin kykyä tuoda näennäisen kovaan soittoon svengiä ja groovea, eikä tuo kulma ole kadonnut mihinkään. Good Times In Blame Valley kääntyilee säröaallollaan kepeästi ja bassolinjansa välillä vapaaksi päästävä The Days Are Longer When You’re Around toi mieleen klassisemman rockin hyväntuulisia jättejä. Mallikkaasti veivaa myös alkurähinöissä kuultava sinkku Dunning-Kruger on HI, jolla syke on tosin vaativampi.

These Days Are Wild & Blind on kokonaisuutena hitaammin avautuvaa mallia, jolla Dare jatkaa omaan tutkimusmatkaansa musiikin ihmeellisessä maailmassa. Toiston vaikutelma vaivaa nyt useammin, mikä syö tehoja, mutta vastaavasti hutejakaan ei ole päätynyt albumille asti. Aika näyttää, onko kyse siirtymävaiheen levystä, mutta ainakaan Daren kyydissä ei tule tylsää.