Saksa: Snooker

Wooden Sherpa

Snooker on yksi biljardin muodoista. Saksa on puolestaan vakaa ja vauras valtio Euroopan sydämessä. Musiikillisesti nämä kaksi nimeä kohtaavat arvioitavaksi saapuneen krautrock-albumin neljällä raidalla, joiden yhteiskesto viistää liki 40 minuuttia. Saksa yhtyeenä oli toki tuttu jo pandemian aikana ilmestyneen Apparatin kautta, joten tiesi mitä odottaa. Naksautetaanpa siis motorikvilkku vasempaan ja kiihdytetään autobahneja pitkin kohti Düsseldorfia ja krautrockin sydänmaita.

Albumin teemana on snooker, johon Saksa-yhtyeen primus motor Matias Helmikuu ihastui kuuleman mukaan pari vuotta sitten. Vihreällä veralla liukuvat pallot ovat tavallaan kauniita ja niiden loksahtelevat äänet saattavat näyttäytyä suoranaisena musiikkia korville, jotka kauneuden siitä voivat löytää. Snooker on instrumentaalinen teemalevy napakan pukukoodiston sisältävästä lajista, vaan kuinka rakennetaan kuulijalle katsomo äänten keinoin?

Aineksina toimivat rumpukoneen syke, kitaran ilmavat melodiat ja basson vakaat linjat. Krautrockin perusrungon ylle ripsotellaan myös erilaisia efektejä ja ääniä musiikkia rikastamaan. Näistä rakennetaan äänikenttiä, joiden laveus ambientin taivaiden alla ei lopu kesken. Eikä kaikki silkkaa myhäilyä auringonpaisteessa ole, sillä krautrockin jyrkempiä rinteitäkin nähdään matkalla. Albumin henki on kuitenkin alati positiivinen ja eteenpäin suuntautuva. Todellinen hyvän mielen levy, jolla pallot vierähtävät kauniisti pusseihin.

Jotka tuntevat lajin tarkemmin tietävät, että palloja pussitetaan isolla pelipöydällä ja jos kaikki pallot saa pussitettua yhdellä vuorolla oikeassa järjestyksessä voi saavuttaa Maksimin, eli korkeimmat mahdolliset pisteet yhdellä lyöntivuorolla. Maksimi kappale heijastelee jännitystä, joka kasvaa pöydän hitaasti tyhjentyessä palloista ja mahdollisen maksimin muuttuessa aina vain mahdollisemmaksi tulevaisuudeksi.

Sadan tai sitä useamman pisteen sarjoja kutsutaan satasiksi, ja myös niitä lasketaan ja tavoitellaan. Avausraita Sata satasta on jännä ääniretki, joka veikein soundein maalailee isojen lyöntisarjojen joukkoa. Kuunnellessani aluksi levyä ilman mitään ennakkotietoja, olin kirjoittanut ylös sanat: krautjazz, Brian Eno, karibialainen fiilis ja NEU!, eli keveän kokeellisissa maailmoissa liikutaan. Jazz ilmenee lähinnä rytmien hilpeänä kirjavuutena, sekä synasoundien totaalisena vapautena. Ambientille ominaisesti soundit muuntuvat pitkien kappaleiden eläessä ja kehittyessä alati.

Levyn sulkeva Snooker ajaa aurinkorantojen kitarasoundit peililaseistaan kimallellen, vai onko tuo välke finaalin konfettisateen luomaa? Niin tai näin, kuulijaa saatellaan erittäin lämpimien ja positiivisten aaltojen avulla kohti paikkaa, jossa pallot ovat enemmän kuin silkkoja pelivälineitä.