Keidas: Piirsin sinulle kissan

Omakustanne

En voi sanoa olevani mikään vannoutunut kissaihminen. Kisut ovat silti kirjoissani lähtökohtaisesti söpöjä olentoja, joita tekee satunnaisesti mieli rapsutella korvan takaa ja silitellä. Tältä pohjalta albumin symppis kansikuva ja siihen liittyvä otsikko herättivät positiivisia tuntoja. Vaan mitä löytyy otsikon ja piirroksen takaa? Minkälaisen mirrin Keidas on äänin hahmotellut kolmannelle pitkäsoitolleen?

Keidas tarjoili mureaa Suedekitaraa ja nokkelaa suomenkielistä poprockia jo puolentoista vuoden takaisella Kuinka meidän nyt käy? EP-levyllä, eikä reseptiä ole isommin sorkittu. Ei tämä mikään yksi-yhteen kopiopaja kuitenkaan ole, sillä Keidas vie tuttuun tapaan kipaleensa poprockin progehtavammalle laidalle, napakkuuden ja aktiivisuuden ollessa avainsanoja. Angloamerikkalainen kitarapoprock soi raukeasti, rytmiryhmän pitäessä silti kuin varkain vauhtia yllä. Keidas soundaakin samaan aikaan riippukeinulle ja vuoristoradalle, jos ymmärrätte mitä tarkoitan.

Tekstien saralla meno on myös tuttua Keidasta, niin hyvässä kuin pahassa. Kertojan näkökulma keskittyy enemmän mikromaailman asioihin ja ongelmiin, kuten svengaavasti sanojaan näpäyttelevä Mikromuovimatinea ja ketunhäntää kainaloon ujuttava Saanko olla osoittavat. Elämä on isoja linjoja, mutta toisinaan myös kovin pieniä valintoja ja sanoja. Yksilötason ahdistuksen maailman kipuun linkittää puolestaan Kukaan meistä ei pääse pakoon, joka on samalla poikkeus biisikatraassa. Plus viisiminuuttinen tarvitsee kuitenkin joka sekuntinsa luodakseen täyden paineen runkoonsa.

Lyriikoissa on mukana sopiva annos montypythonmaista huumoria, jos nyt uskomattomimmat ylilyönnit jäävät tällä erää onneksi/harmiksi puuttumaan. Eikä nokkelia tekstejä ole reunustettu ainakaan tylsäksi kutsuttavalla musiikilla. Sinkuksi jo viime syksynä valittu Mä, Hessu, Dragon ja Wyrm on pikkunätti poprokkis, eikä Rakkauden kesä ’26 hukkaa mahdollisuuttaan löytää avainta sydämiin. Lainailu on taitolaji ja parhaimmillaan taidelaji.

Suurin osa raidoista on positiivisella tavalla luonnosmaisia, eivätkä ne useimmiten kellota kuin vajaasta kolmesta minuutista reiluun kolmeen ja puoleen minuuttia. Eikä enempää monesti tarvita, mikä käy selväksi jo avauskappaleesta Harvemmin teen mitään hyödyllistä. Keidas tietää olevansa keskellä erittäin käytettyä kauppareittiä, jolla vaikutteilta on mahdotonta välttyä. Uhka on kuitenkin mahdollisuus ja kaivon vesi nousee mielestäni ihan omasta takaa jostain syvemmältä.

Palatakseni alussa esitettyihin kysymyksiin, Keitaan äänin taiten piirtämä kisu paljastui herttaiseksi, lämminhenkiseksi ja helposti kehrääväksi. Sen turkki on sileä, jos nyt korvissa voikin nähdä menneiden nahinoiden jättämiä arpia. Kyseessä ei kuitenkaan ole mikään taistelukissa, eikä toisaalta perus maatiaiskattikaan. Kissoissa on mystisyyttä ja arvaamattomuutta, kuten myös Keitaassa, sekä heidän uusimmassa albumissaan.