Ricky-Tick Big Band & Julkinen Sana: Liikkuu

Konttori Records

Ricky-Tick Big Band & Julkinen Sana julkaisi edellisen pitkäsoittonsa alkusyksystä 2018. Tässä välissä on tapahtunut kaikenlaista, mutta osapuilleen 20-päisen joukkion musiikki pyyhkäisee kellosta viisarit ja kalenterista sivut. Muhkeasoundinen nelosalbumi on monin tavoin juuri sellainen jazzin, räpin, r’n’b:n, soulin, bluesin ja ties minkä mausteinen pata, jota odotinkin saapuvaksi.

Peli avataan isosti, kun viimesyksyinen sinkkulohkaisu Konttori auki maalaa pelikentän rajat asfalttiin reilussa kahdessa minuutissa. Valtteri Laurell Pöyhösen johtama orkesteri soi muhean rikkaana, ilmavan vapaana ja energisen reippaana. Keulilla Paleface, Tommy Lindgren ja F pistävät sanoja riveihin ja rivejä räpäten maisemaan. Levyltä löytyy nopeampia vetoja, kuten kiekon korkkaaja, sekä tietysti vastapainoksi myös tunnelmallisempaa materiaalia. Kymmenen kipaletta rakentaa pala palalta tarkkaan punnitun kokonaisuuden, jossa välillä kiristetään tahtia, toisinaan taas otetaan iisimmin. Fiilis on kuitenkin halki matkan positiivisesti taakse päin nojaileva, kun nuotein ja sanoin ohjaillaan tuntoja.

A-puolelta löytyvät ilmeisimmät sinkut ja täkyt, joista mainittakoon häpeilemättömästi koukuttava grooveässä Itsestäänselvää ja henkseleitä paukutteleva Perinteinen bisnes. Biisien polveilevat kulut eroavat toisistaan melkoisesti, ja silti sisarukset ovat monin tavoin läheisiä. Ricky-Tick Big Band & Julkinen Sana on suurempana yksikkönä mahdoton määrä taitoa, jota Pöyhönen kipparin paikalta ohjailee varmoin ottein. Materiaalia on vaikka ja kuinka, mutta silti lopputulema hengittää vapaana.

Bluesrockimmin jyräävä Sattuu ja tapahtuu on kuin rento pysäkki, jolla voi hetken hengähtää ennen kuvitteellisen B-puolen käynnistymistä. Kiekon jälkimmäinen puolisko on varjoisempia paikkoja kartoittava, tosin sinisyys ei keikahda missään vaiheessa kirjoissani mustuudeksi. Viehättävän melankolinen ja silti myös toiveikas Silta kiihtyy loppua kohden säkenöiden paremman huomisen lupausta. Progeisempi Siel missä ei oo ennen oltu sykkii ja henkii öisiä tuulia, runsaiden puhaltimien täyttäessä hetkittäin taivaat pohdiskelevien lyriikoiden yllä. Tämäkin hetki on samaan aikaan jännitteisen tiivis ja jotenkin rento, haasteet huomioiva ja silti riittävän murheeton.

Rakkauden fortunan arvaamattomuutta hiljaisemman svengin kera pohtiva Almodovar pyörittelee ’mitä-jos’ asetelmia. Mitä jos kaksi ihmistä ei olisikaan osuneet täsmälleen täydelliseen aikaan kohdilleen, niin olisiko taika kuitenkin tapahtunut? Olemmeko suuren suunnitelman vai silkan sattuman käsissä? Kysymys elää ikuisesti ja bändi käsittelee sitä silkkisin käsin, vaikka samaan syssyyn livahtaa melkoisia rivejä – ihan Almodovarin veroisia.

Liikkuu on kellon mukaan reilun 39 minuutin mittainen ilotulitus, joka tuntuu kuitenkin kestävän huomattavasti pidempään. Hyvällä ja rakentavalla tavalla. Ricky-Tick Big Band & Julkinen Sana hallitsi näin jälkikäteen tarkasteltuna 10-lukua sarallaan ja siirtyi tauolle juuri ennen pandemiaa. Neljäs pitkäsoitto tuo ison ryhmän takaisin näyttävästi ja elinvoimaisen tekemisen perusteella tämä voisi olla uuden kultakauden alku.