Julian Faith: Turbo Raver

Omakustanne

Kotimainen elektroartisti Julian Faith avasi soolouransa reilu viisi vuotta sitten, kun jossain dark elektron ja ambientin v�lill� liidellyt Sorrow Wing -sinkku ilmestyi. Vuotta my�hemmin julkaistu Nefertiti is Back -esikoisalbumi oli mm. KMFDM ja Rob Zombie -viboja synnytt�nyt kokonaisuus. Ehkei kyseess� ollut ihan tasaisin tapaus n�in j�lkik�teen tarkasteluna, mutta melkoinen voimann�ytt� levy oli silti esikoiseksi.

Vaan se oli silloin ja nyt on nyt. Vuonna 2026 Julian Faith luo musiikkia, jossa EDM sekoittuu ainakin breakbeatin, hardcore raven, junglen ja elektronisen punkin kanssa. Raskaammat industrial- ja goottirock-elementit ovat j��neet matkalle, nopeuden kasvaessa ja rakenteiden keventyess�. My�s tunnelma on muuttunut ratkaisevasti, sill� nyt lataus on halki matkan positiivinen ja energiat suuntautuvat alati eteen- sek� yl�sp�in.

Ensimm�iset kaiut uudesta ajasta taisivat osua kohdalleni viimekes�isen Set Me Free -sinkun my�t�, joka uuden albumin maailmassa vaikuttaa lenkilt� menneen ja nykyisen v�lill�. Kipale on miltei raskainta Faithia vuonna 2026, mutta kepe�� verrattuna uran alun runttaan. Sinkkuja on ilmestynyt melkoinen joukko sitten vuoden 2023, eiv�tk� l�hesk��n kaikki niist� ole mahtuneet mukaan kolmannelle pitk�soitolle.

Mainittakoon t�ss� v�liss�, ett� kolmen vuoden takainen Jungle By Night -albumi meni allekirjoittaneelta aikoinaan ohi ja tutustuin siihen vasta uusimman albumin arvioitavaksi saapumisen my�t�. Jungle By Nightin my�t� Faith siirtyi selvemmin otsikonkin vinkkaaman junglen puolelle, elektronisen rytmitulituksen enteilless� jo tulevaa. Turbo Raver vie kehityst� eteenp�in hyvin loogisella tavalla, vaikka j�in kaipaamaan Crank Me Upin kaltaista siltaa rockin maailmaan.

Sinkkuparaatin vanhinta laitaa edustaa drum�n�bass liput liehuen No Conquer Tonight, jonka �isess� fiiliksess� ja kertos�keen naisvokaaleissa on tuhtia ristiinvetoa. Tuo on kuitenkin kontrastia eik� konfliktia. Faith pelaa samaa korttia viel�kin ys�rimm�ll� All My Ladies -herkulla, joka vinkkaa silm�� ja antaa positiivisuuden s�teill�. Duuri ei ole uhka vaan mahdollisuus. Herk�n n�pit omaava artisti napsii maistiaisia niin 80-, 90- kuin 00-luvuilta, tehden kaikesta kuitenkin selv�sti 20-lukulaista materiaalia. Vokaalit ovat isoilta osin sampleja, mutta paloista on rakentunut komea mosaiikki.

Jykev�mp�� ja maskuliinisempaa puristusta kaipaaville avausraita Turbo Raver iskee taatusti kohdilleen. Nimens� veroinen Jungle Days nostaa my�s hien pintaan, kun jungleen t�rm�ytet��n breakbeat ja lis�twisti� p�r�ytell��n torviosastolla. Tulevaisuuden superagenttien lentoautojen takaa-ajoihin oivaa musiikkia. Raskaampaan painoluokkaan luetaan my�s ankkuriraita Don�t Mess With The Rave Boys, joka tosin j�� hiukan piippuun toteutuksen puolesta � tai ainakin itse olisin suonut homman menev�n viel� pidemm�lle.

Turbo Raver on vakaa ja vahva albumi, jolta j��v�t puuttumaan vain tosi isot biisit. Toisaalta kokonaisuus on tasaisen vahva, mik� t�ll� er�� riitti juuri ja juuri nelj��n t�hteen.