Mactopias & Jiiaa: Mitä jos ei

3rd Rail Music

Aika on toisinaan liukkaasti lipuva tekijä, jonka täysi mahti paljastuu vasta taaksepäin vilkaistessa. Oululainen räppäri-tuottajaduo Mactopias & Jiiaa julkaisi edellisen albuminsa syksyllä 2019, eli juuri ennen pandemiaa. Tuntuu huimalta, mutta sen verran on kulunut sitten 2000XL-pitkäsoiton. Kuusi ja puoli vuotta myöhemmin maailma on muuttunut, eivätkä Mactopias & Jiiaa jatka suinkaan täsmälleen siitä, mihin Loparit heidät aikoinaan jätti.

Mitä jos ei -levyllä keskiöön nousevat kertojan henkilökohtainen elämä, sekä yhä useammin rentoa lämpöä hehkuvat kappalerakenteet. Duon musiikissa melodisuus ja syvä seesteisyys ovat nousseet korkeammalle, mutta samaan aikaan mukana on levotonta energisyyttä ja ritisevää latausta. Rytmit kumahtelevat syvältä ja pyöreämmin, vokaalien annetaan kaikua, puhaltimet värittävät siveltimillään horisontteja ympäriltä. Pinnat on annettava myös ripotelluista koskettimista, tai niiden sampleista, miten äänikentät sitten onkaan rakennettu.

Albumin ensimmäinen sinkku, marraskuinen Jos se tapahtuu mulle, vaikutti ja vakuutti rennolla fiiliksellään. Eiväthän heput koskaan ole hirveämmin puristaneet, mutta nyt meno rullaa kuin itsestään eteenpäin. Lungin fiiliksen vastapainona riimit pelailevat osin hyvinkin negatiivisten juttujen kanssa, mutta taika piilee siinä, että lopputulema on silti reilusti plussan puolella. Madbillz marinoituu myös hyvissä viboissa, joita enemmän kokeneet heput eivät enää kavahda. Elämä voi ja saa olla paremmalla mallilla, henkilökohtaisen puolen paljastuessa rohkeammin.

Raplevyillä on monesti vierailijoita sellaiset määrät, että studion ovensaranat vain narisevat kitkan alla. Kolmannella yhteisalbumillaan Mactopias & Jiiaa väistää miinan näppärästi. Nelli Milanin kanssa esitetty Siistii on hyväntuulinen kertaus arjen paremmista puolista, asioiden todellisten tarkoitusten hitaasti auetessa kasvaneelle kertojalle. Seassa taitaa olla jopa öistä saksofonia, mutta kaikelle on paikkansa ja tarkoituksensa.

Eikä elo silkkaa ruusuilla tanssimista ole, mitä Ilmiselvää avaa erittäin tarttuvan biisirakenteen keskellä. B-luokan kansalainenkin voi silti nauttia vapaasta ilmasta, jos nyt Mitä jos ei näkeekin sielun peilistä mahdollisen henkilökohtaisen painajaisen. Kirosanoihin nojataan ilahduttavan harvoin, jolloin kova sana särähtää korostetusti – ja voimasan toimii kuten pitääkin.

Mitä jos ei nostaa oululaisen duon pitkästä aikaa valokeiloihin. Kaksikko on voimissaan ja jos albumin avaavasta Ens vuonna -vedosta voi jotain päätellä, niin jatkoa on tulossa, viimeistään joskus.