Vulkan Grit: Godslaying Arcane Panoply

Werewolf

Lappeenrantalaisen Vulkan Gritin debyyttialbumi lupailee kansikuvansa puolesta raakaa ja toismaailmallista kokemusta. Mitään levyä ei toki kannata kuoren (tai välttämättä julkaisijan...) perusteella arvioida sen tarkemmin kuin kirjaakaan, mutta tässä tapauksessa massiivinen taivaallisen pyhyyden tuhoaja istuu juuri oikeassa paikassa.

Bändin ärinät ja örinät hoitavan Nightlord Octusin maalaama kansi on sikälikin kuvaileva, että potentiaalinen bläkkisfani ei varmasti joudu arvailemaan onkohan tässä kyseessä norjalainen velholakkihevi tai neitseen veri viiksissä viipottavien rienaajien messu. Nahkakuningas, piikit ja hurmeinen ympäristö valmistelevat kuulijan ensivaikutelmaa varten täydellisesti, sillä Godslaying Arcane Panoply riistäytyy käsistä heti.

Kimppuun käydessä on toki syytäkin tehdä selväksi aikooko vain vallata jotain vai yksiselitteisemmin tuhota tieltänsä kaiken. Vulkan Gritillä piisaa totisesti iskuvoimaa, mutta itse hyökkäyksen kokonaisvaltaisuus onkin varsinainen temppu. Vaihtelun vähäisyydestä seuraava puutumus ja yksioikoisen uhoamisen teettämä kaavamaisuus ovat ne keskeiset arkkisynnit, joihin moni lupaava alan yritys lopulta kangistuu. Siksi onkin ilon, tai ainakin pahanilkisen virnistelyn aihe, että tältä levyltä ei sellaisia löydy.

Vulkan Gritin heavymetalkoneisto pumppaa niin varman julmalla tahdilla, että se häivyttää tarpeen nojata yksittäisiin elementteihin. Niitäkin tekisi mieli nostella esiin, mutta kokonaisuuden luontevuus on itsessään levyn vaikuttavin ominaisuus. Bändi taivuttelee riffi- ja ryhtivetoisen bläkkiksen rajoja biisien ehdoilla, menemättä liiallisuuksiin ja sortumatta turhaan kikkailuun. Musiikki polveilee, mutta mitat eivät veny liikoja, paitsi jos niin vaaditaan. Kuuden minuutin kestoa tavoittelevan The Immaculate Shape of the Wormin tyylikäs doom-suvanto suomenkielisine runoineen on nimittäin mieleenpainuva.

Sopivasti ilmavat, mutta raskaat soundit ja just eikä melkein sopiva kokonaiskesto kruunaavat laadukkaan paketin. Tai ei, kyllä se kruunaava osuus on cd-julkaisun päättävä odottamaton coveri.