Lena Jonsson & Johanna Juhola: The Power of Polska

Nordic Notes

Kahden jo valmiiksi alallaan tunnetun sekä arvostetun tekijän duo voi olla tuottavimmillaan kaunis asia, jonka tekemiset nousevat helposti osiensa summan tuolle puolen. Toisaalta karmeimmillaan kisailusta saattaa syntyä hengetön briljeerausparaati, jossa rakentava luovuus on nuijittu henkihieveriin jo ennen alkua.

Onneksi ruotsalainen kansanmusiikkiviulisti Lena Jonsson ja suomalainen harmonikkataituri Johanna Juhola ovat jo ehtineet tehdä tahoillaan monenmoista, joten negatiivinen päteminen ei nosta rumaa päätään tällä levyllä kertaakaan. Duon muodostuminen alkoi jo vuonna 2020 jamittelusta, jossa yhteinen sävel löytyi ja pohja tulevalla samalla syntyi. Sittemmin duo on esiintynyt Irlannissa, Suomessa, Ruotsissa, Saksassa, Iso-Britanniassa, Italiassa, Puolassa ja Portugalissa.

Maita ja mantuja on siis kierretty, mutta tyylillisesti duon debyyttialbumi The Power of Polska on kautta linjan hyvin pohjoismainen albumi. Eli etnoilut ja maailmanmusiikit jätetään toisille, sillä fokuksessa on pohjoisten maisemien kansanmusiikki. Jonssonin viulu maalailee melankoliaa suosien, kohottaa nopein liikkein nuotteja ja toisinaan vaeltelee taaempana aina tyylikkyydestään kiinni pitäen. Nuotteja ropisee joissain kohdin sankempiakin ryppäitä, mutta tekemistä selvimmin leimaava avainsana on ilmavuus.

Juhola on soololevyillään osoittanut olevansa melkoinen harmonikkapeto, mutta nyt harmonikkakin soi sävyisämmin ja toisenlaista maailmaa värittäen. Toki kurttua kuritetaan hetkittäin kovemmin, mutta aina tyylillä ja ääniä ruvelle ajamatta. Erityisen kiitoksen ansaitsee yhteispeli viulun kanssa, josta mm. veikeämpi Childhood Hero kertoo, viistäähän biisi McGyver-sarjan tunnaria tahallisen liki. Sanoja ei instrumentaalialbumilla kuulla, eikä niitä osaa edes kaivata kahden taiturin täyttäessä äänikentät sopuisasti.

Sävellyksistä kuusi on Juholan, kolme Jonssonin ja kolme on puolestaan traditionaaleja. Minkäänlaisia tyylillisiä saumoja tai kompurointia aiheuttavia portaita levyltä ei kuitenkaan löydy, sillä kaikki sointuu nätisti yhteen. Puolivälissä Power Nap tipauttaa hetkeksi vauhtia, kunnes astetta menevämpi vaihde isketään taas silmään. Virsulle kyytiä antaa etenkin hilpeä Sjuplåtarlåten, joka kiertää ja kiertää rakentuen osin Hjortingenin ympärille.

Polska Is My Second Language julistaa otsikollaan rakkauttaan polskaa kohtaan ja kauniistihan soitto kulkee. 1800-luvun puolivälissä syntyneen pelimannimestari Johan Erik Taklaxin tekemiset ovat innoittaneet jo monia ja Polska efter Johan Erik Taklax tekee sävyisästi kunniaa mestarille. Lisää löylyä lyödään kipakan Ispolskanin avulla, joka särkee jäät nopeasti sydämen ympäriltä.

Joskus vähempikin riittää ja tällä erää viulu sekä 5-rivinen melodiabassoharmonikka hoitivat koko orkesterin työt, eikä edes laulajaa osannut kaivata kaiken sujuessa mallikkaasti.