waterbaby: Memory Be a Blade

Sub Pop

waterbaby-nimen takaa löytyy ruotsalainen laulaja/lauluntekijä, joka luo monesti vähäeleistä ja modernia poppia. Akustiset soittimet ovat usein soundin pinnassa, ja keskiöön nousee artistin heleä lauluääni. Avain on pienissä ja intiimeissä äänikentissä, jolloin jokainen osanen ja pienikin muutos on osa merkittävää kokonaisuutta.

Luonnollisesti niukkuutta korostava muoto jättää harvemmat osat myös selvemmin esille, mutta waterbaby tuntuu hallitsevan tilansa jo ihailtavasti. Ymmärtääkseni Memory Be a Blade on Tukholmassa päämajaansa pitävän artistin esikoispitkäsoitto, jota edelsi vajaan kolmen vuoden takainen Foam EP. Foamin kohdalla summattiin uran alun sinkut ja sen jälkeen ilmestyneet neljä sinkkua ovat puolestaan päätyneet albumille, eli materiaalin takaviiva on vedetty Foamin ja vuoden 2025 kohdille.

Sinkuista Beck n Call ja Clay on esitetty ttoh-artistinimeä käyttävän waterbabyn veljen kanssa. Mitenkään kotijoukkueen suuntaan liiaksi vetämättä, sinkut edustavat kirjoissani albumin vahvinta laitaa. Clayn herkkyys kasvaa toki viehättävästi taustoja maalaavista jousista, mutta itse teksteissä vilahtelevat toisinaan tummatkin varjot. Tai näin olen tulkinnut waterbabyn tavan pohtia itseään usein hieman nurinkurisesti toisten näkökulmista.

Artisti on todennut olevansa suorastaan pakonomaisen rakkaudenkipeä, mikä on johtanut moneen sittemmin päättyneeseen suhteeseen. Kyseiset sydämen kolhut myös kuuluvat näillä raidoilla vihjeinä, viittauksina ja vaikertavina ääninä. Julmimmin sanan säilä viiltelee nimiraita Memory Be a Bladen katsellessa taaksepäin ja ymmärtäessä tapahtuneiden asioiden dramaattisen painon. Jälleen musiikin nostattavuus toimii ovelana vastapainona, kappaleen svengatessa jopa keveiksi tulkittavin askelein. Mennyt määrittelee meitä tiettyyn pisteeseen asti, mutta menneestä voi myös oppia ja kenties jopa jalostua, eikä prosessissa tarvitse välttämättä edes katkeroitua.

Beck n Call kääntyilee myös suorastaan ilomielisesti, kun taas Amiss antaa laahuksensa mataa hitaammin, melankolisemmin ja sinisemmin. Suru ei kuitenkaan edes nyt polta soundia puhki, sillä waterbaby onnistuu kuulostamaan samaan aikaan edelleen myös toiveikkaalle. Tuo paradoksaalinen ristiveto määrittelee niin kappaletta, kuin pitkälti koko albumiakin.

Memory Be a Blade on outo ja kiehtova levy, jonka parissa haluaa viettää aikaa. Ehkä mystinen tekijä kaavassa on artistin suora ja silottelematon tapa laulaa, sanat kun tuntuvat kumpuavan suoraan sydämestä. Rivit tippuvat juuri tässä ja juuri nyt, juuri sinulle, mikä tekee kuuntelukokemuksesta erittäin intiimin.