Malla: Pieni exit

Lördag

Artisti, tuottaja, DJ ja näyttelijä Malla luo elektronista tanssimusiikkia, jota on aina leimannut persoonallinen tyylienvälinen veto. Tuo veto puske toisinaan housea enemmän esiin, toisinaan taas modernin discon osuus kasvaa tai melodisempi tanssipop juhlii aikansa. Erilaisia voimia siis on, mutta kaikkea sitoo ja leimaa Mallan tapa luoda sekä nähdä asiat. Elektronisuus on lähtöpiste, mutta niin äänellään kuin analogisen studion suomilla mahdollisuuksilla lopputulemaa on pyritty viemään orgaanisempaa suuntaan.

Saatesanoissa kerrotaan, kuinka Malla päätti edellisten kiertueiden jälkeen, että seuraavan albumin materiaali saisi syntyä rauhassa. Avain on aika, sillä maailma kuluu ja kuluttaa, mutta se myös näyttäytyy ihmiselle helposti eri aikoina hyvin erilaisena. Vuodet ovat vieneet Mallaa eri puolille planeettaa ja Pieni exit on yhdellä tasolla seurausta sekä summausta monista eri paikoista.

Elämä menee luonnostaan eteenpäin ja Reseptin kertoja huomaa ohikiitävän hetken arvon, sekä luultavasti jotain sen takaa. Urbaanin sykkeen rytmi voi olla betonin tai rantahiekan lämmintä, kun aikalinjat tuntuvat menevän osittain ristiin ja punainen lanka kieppuu kohtalon pyörteissä. Ei mitään paineita ottaa alussa julmetun kokoisen soundiblokin ja antaa kaiun kaikua, sanoissa käsitellään niin yksilön kuin koko maailman epävarmuutta, eikä helppoja vastauksia tietenkään ole tarjolla. Jos aika on lyriikoissa keskeinen, niin äänikenttien ajattomuus ja avaruus ovat yhtä merkittäviä osasia halki albumin.

Pieni exit on Mallan kolmas pitkäsoitto, joka tyylillisesti sijoittuu tavallaan kolmen vuoden takaisen Freskon ja lähes viiden vuoden ikäisen Malla-debyyttialbumin väliin. Disoilua on hivenen hellitetty, vaikka sinkkuraita Halo tanssilattiaa hellästi takookin ja nimibiisi Pieni exit svengailee alkuperäisen discon groovella. Mallan ja Jarkko Kumpulaisen yhdessä säveltämä, sanoittama, sovittama ja tuottama albumi on myös edelleen osin housen perinnölle rakentuva, mutta samalla sen orgaanisuus ja virtaviivaisuus vievät kokonaisuutta rahdun hellempien valojen alle. Soundit ovat pyöreämpiä, vokaalit sulautuvat luonnollisemmin äänikenttiin.

Rivistä esiin pomppaa etenkin uusin sinkku ja avausraita Toista tilaisuutta ei ehkä tuu, jonka ryhdikkäämpi rakenne ja rohkeampi eeppisisyys soundien saralla ravistelevat kuulijaa sopivasti. Nyt astutaan sisälle Mallan klubiin, samalla esitellään elementit ja palaset, joista myöhemmin työstetään erilaisia yhdistelmiä. Albumin puolivälissä, kenties kuvitteellisten A- ja B-puolten saranan kohdilla, Toisella puolella naksuttelee itsensä irti ja kohoaa syksyisen tammenlehden tavoin ylös taivaisiin, vain syöksyäkseen seuraavassa hetkessä jälleen kohti maata.

Pieni exit on albumikokonaisuutena mielestäni Mallan ehyin. Yhdeksän kappaletta ovat positiivisella tavalla kuin yhden ja saman tarinan eri lukuja, jotka tukevat sekä täydentävät toisiaan. Niinpä kun ankkuriraita Stoppaa tää madness keinuu rauhallisemmin horisonttiinsa, on sielussa hyvä olo. Maailma saattaa olla hullu paikka, vaan on täällä yhä paljon hyvääkin, jonka puolesta kannattaa ponnistella.