Misokisti: Lintujen lailla

Omakustanne

Misokisti on helsinkiläinen tuottaja-artisti, joka luo suomenkielistä musiikkia persoonallisella tavalla. Artistin sydänverellä kirjoittamat tekstit luotaavat sielun kivikoita ja salaisia soppia. Musiikki on puolestaan hip hopin sekä modernin r'n'b:n vaikutteilla jalostettua poppia. Musiikilliset vedot vaikuttavat monesti enemmänkin luonnosteluilta, joilla pyritään hahmottelemaan nopein linjoin aina kunkin tilanteen, tunteen ja maiseman.

Tyylin suoruus vaikuttaa toisinaan miltei tahalliselta törmäilyltä, niin itseen kuin toisiinkin. Äänimaisemia ei ole juuri koristeltu ja siloteltu, murikat kolahtelevat alas suoraan ja sellaisenaan, sanat ja lauseet vain tippuvat paikoilleen. Yksikään minimalismia vaalivista raidoista ei ylitä neljän minuutin rajaa, joten ydinkysymys kuuluu: tiivistetäänkö asiat toimiviksi osasiksi?

Artisti heijastaa mielestäni aina jollain tasolla itseään luomaansa. Toisinaan vihjeet ovat hienovaraisempia, mutta Lintujen lailla vaikuttaa monilta osin suorastaan elämänkertamaiselta teokselta. Maailma opettaa summaa tehtyjä asioita, virheitä ja huteja unohtamatta, sillä maailmahan opettaa oppia halajavaa. Yksinäisyyden pelkoa ja sisuksen sirpaleisuutta pohtiva Menetän taas uskaltaa jäädä hauraan siroksi hiutaleeksi kohtalon tuuleen, jolloin kysymykset saavat vain lisää voimaa taakseen. Tummempaa synapoppia tutkiva Kokonaan antaa melodiaansa sekä tekstiinsä kaiken, temmaten tilan haltuunsa.

Misokistin suoruus haastaa kuulijaa ja työntää hänet helposti epämukavuusalueelle, koska tutuilta vaikuttavat tunteet ovat tahraantuneet niin kovin eri tavoin. Kurjet ratkaisee dilemman kaipaamalla vain yksinkertaisesti kauas pois, kun artistin räpein puoli ponnahtaa varoittamatta pintaan. Misokisti laulaa useimmiten melodisuutta korostaen, vaikka hip hop selkein linja onkin, joten näin selkeä siirto tulee huomattua ja huomioitua.

Lintujen lailla on taatusti sydämestä virtaavaa musiikkia, jonka ehdottomuus ja kompromissittomuus tuntuu allekirjoittaneesta jo tylyltä. Yhdentoista kappaleen annoksena levy onkin lievästi ylimittainen, mutta toisto on tiettyyn pisteeseen asti myös tehokeino. Minuun se taisi tehota vain liiankin hyvin.