Cleaning Women: Washer

Svart Records

Cleaning Womenin kohdalla venähtäneet albumivälit ovat muuttuneet jo aikaa sitten vakioksi. Alkuvuodesta 2019 ilmestynyt Intersubjectivity katkaisi silti jopa bändin mittakaavoissa pitkäksi laskettavan vuosikymmenen mittaisen hiljaisuuden. Uusi pitkäsoitto piti tulla nopeasti Intersubjectivityn perään, mutta asiat ottivat taas aikansa ja uusi studiokin piti kasata. Tuon lisäksi CW:n henkilöstö on ollut osallisena monissa projekteissa, ja mahtuihan väliin yksi pandemiakin. Vaan kuka sitä menneitä märehtii, kun uutta Cleaning Women -rytmimusiikkia on tarjolla.

Washer on jo tutuksi käyneeseen tyyliin bändin muista diskografian osista erottuva ääniversumi. Washer polkaistaan käyntiin kokonaisuuden pisimmällä ja ehkä jopa haastavimmalla palasella, joka on samalla ryhmän pisin äänittämä studioraita. Caput Mortuum runnoo progeista scifi-elektroaan hellin nyrkein, mutta pyykkilautaa painetaan silti toisinaan melkoisilla newtoneilla. Eikä suotta, sillä kitkan lisäksi syntyy oivaa draamaa. Konstikkaamman alun jälkeen sinkuiksi nostetut Betelgeuse ja 1984 antavat kuulijalle enemmän pyykkinarua käyttöön, sekä tutumpia juttuja sille ripustettavaksi.

1984 on tietysti vuosiluku, joka merkitsee George Orwellin lukijoille paljon. Pientä dystopian varjoa voikin havaita siellä täällä halki albumin, mutta jotenkin tämä tietty 1984 tuntuu lähinnä groovaavalta kolinaelektrodiskolta. Vuonna 2025 CW on vähemmän tuima ja enemmän kirjovärejä suosiva. Betelgeuse on puolestaan sävyisä ja hiljainen pop-kipale nykivine kylkineen. Kauneutta pihan aurinkoisemmalta puolelta, jos nyt seinät betonia ovatkin.

Kuuntelukertojen karttuessa on käynyt selväksi, kuinka askarruttava kokoelma erilaisia ideoita, soundeja ja suuntia Washer onkaan. Samaan aikaan koliseva sekä pehmeämpiä puolia, melodisuutta ja jopa harmonisuutta korostava ihme. Tuota ajattelua edustava Dirty Kitchenette on kuin kahden maailman kynnyksellä, eikä mitään vaihtoehtoja tarvitse lopulta sulkea pois laskuista. Ankkuriksi jätetty City of Confusion on puolestaan täydellinen päätepysäkki, bändin svengaavan robottisirkuksen nykiessä ja rämistessä koko rahan edestä. Muinainen Itä-Saksa on jälleen liki, eli industrial-aarteiden äärellä liikutaan, mutta niihinkään ei jumituta.

Ajat muuttuvat ja kaikki kehittyy, niin myös Cleaning Women. Lähes neljännesvuosisadan takainen Pulsator on aikakautensa klassikko, jonka varjoon olisi ollut tarpeetonta jäädä. Lähemmäksi vertailukohdaksi nouseekin kirjoissani 16 vuoden ikäinen U, jonka kurssi tuntuu kohoavan vuosien vieriessä. Taiderockin ja progen kanssa puuhaillessa on monesti vaarana liian syvälle kaivautumisesta, uuden ja uljaan soundin etsintäretki saattaa vain viedä aiheen viereen. U kärsi ehkä osin moisesta ja Washer on kiistatta sen sisarus, mutta mielestäni riittävissä määrin onnekkaampi ja vivahteikkaampi.

Ehkei Cleaning Women kuulosta enää samalta kuin Pulsatorilla, mutta oleellinen esikoisen hengestä on mielestäni yhä jollain tasolla tallella. Aelita tuli myös tehtyä jo kertaalleen, joten Washerin täysi merkitys paljastunee vasta vuosien kuluttua. Ehkäpä vasta jos/kun seuraava pitkäsoitto ilmestyy. Uskallan silti väittää, että tuore albumi on väkevintä CW:tä pitkään aikaan.