Tinyhawk & Bizzarro: Neko-A-Sekai

Humu Records

Tätä albumia on odotettu ilmestyväksi, tässä osoitteessa nyt ainakin. Loppuvuodesta 2023 julkaistu Nekorok näet tuli ja myllersi surfahtavalla kitararockillaan jalat altani. Instrumentaalinen ilottelu jatkuu nyt kahdeksan uuden raidan voimin, joista kolme on jo ehditty valjastaa tässä välissä sinkuiksi. Ja mitä sinkkuja ne ovatkaan olleet?

Jos saisin tehtäväkseni etsiä musiikillisen vastineen keväisen kauniille ja auringonpaisteiselle päivälle, voisi Neko-A-Sekai -albumin ykkössinkku Tokyo No Go olla juuri nyt ensimmäinen valintani. Veikeästi vipeltävä ja vinhasta rytmistä lisäjalkoja itselleen loihtiva herkku on kuin pala nostalgiaunelmien piirasta. Osin rautalankaa, ehdottoman tanssittavaa, kuusaria ja tätä päivää, sekä jotain tyystin uutta ja riemullista. Miten kuvata lempeintä lämpöä, kuinka etsiä sanoja musiikille, jossa Khruangbin tavallaan kaikuu taustalla, mutta joka on tyystin omanlaistaan?

A-puolelta löytyvät myös kaksi muuta sinkkua. Tätä kirjoitettaessa uusin lohkaisu, eli Ramen Break, sulkee ensimmäisen puoliskon albumista miltei kuuden minuutin mitallaan. Eikä moinen sekuntimäärä voisi juuri jouhevammin kulkea, kun kello tuntuu biisin seurassa alati edistävän, nopeutuvan, suorastaan karkailevan. Raita on tavallaan puuttuva lenkki surfahtavan psykedelian ja autokonsolipelien musiikkimaailman väliltä. Kevyt ja yksityiskohtainen, kurveja sisältävä ja ovelasti eri näytöksiin jaettu pienoisseikkailu. Eikä asteen vaatimattomampi Donichi jää välissä häpeämään, vaan melodisempi ja pyöreämmin liikkein etenevä tuokio on oma helkkyvämpi itsensä siinä välissä.

B-puolella juhlat jatkuvat, painotusten hivenen muuntuessa ja soundikirjon rikastuessa. Kitaristi Jenni Kinnunen osaa löytää melodiakuluista raikkaita solia, vuoria ja laaksoja, joita pitkin sävellykset kulkevat. Moto Ai taittaa matkaa kuuman rytmin polttoaineella, soundin ja fiiliksen kouraistessa syvemmältä. Herkemmin siveltimen vedoin maalaileva Ebi tuo yllättäen karibialaisia, tai kenties ihan indopasifisen merialueen aaltoja muassaan. Eksoottisuus on musiikissa usein vaarallinen mauste, vaan Neko-A-Sekai tuntuu välttävän kaikki katastrofaaliset törmäykset ja lopussa odottaa onnen horisontti.

Tinyhawk & Bizzarro painaa toisinaan äänenpaineen neulan lähelle kaakkoa ja työntää ilmaisun jyrkkyydellä soundia reunoille. Tämähän on hetkittäin suoraan sanottuna todellista melskausta, mutta kokonaisuus on mielestäni yhä riittävän asettunut, sopivan siisti ja ihmeellisen virkistävä. Neko-A-Sekai pistää edeltäjäänsä paremmaksi ja nostaa jälleen rimaa.