Brian: Kultakausi

KHY Suomen Musiikki

Armon vuonna 2025 Brian on siistiytynyt alku-uransa punkrokin piirteistä ollen entistäkin salonkikelpoisempi yhtye, joka tunnettiin muinoin myös Brian & Helvetin Peruna -nimellä. Kehitys on kiistatta tuonut satoa ja puolitoista vuotta sitten julkaistu Ei tunnu kipua enää -albumi oli kirjoissani ensimmäinen osuma maalialueen keskustan tienoille pitkäsoittojen saralla. Kiekko osoitti duon osaavan poprokkailun salat ilman laatusanojakin, joten odotuksia seuraavaa albumia kohtaan on rakenneltu verkalleen.

Tässä maailmanajassa sinkut ovat elinehto pienemmille nimille ja niiden saralla duosta trioksi paisunut Brian on osoittautunut viime aikoina melkoiseksi kultasepäksi. Neljättä pitkäsoittoa pohjustettiin toinen toistaan oivemmilla sinkkunostoilla, joista jokainen voisi olla kärkikappale.

Albumin avaava Helppo lapsi on puhdasta rokki-Göstaa ja kesäinen Mikko uskoo rakkauteen on juuri sopivan vaaleanpunainen kitarapoprokkis, jolla taidetaan kuulla ihan mandoliiniakin. Melodiat osuvat ja tekstit uppoavat kaikessa yksinkertaisuudessaan, eikä ketään aliarvioida sanojen tullessa suoraan sydämestä. Minä todella rakastin häntä on asteen rokimpi rutistelu, joka lämmittelee kuolleen rakkauden jälkihehkusta itsekin kohtalokkaaksi äityen. Melankolia loikkaa uudelle tasolle tarinan saadessa yllättävän käänteen jälkimmäisellä puoliskolla. Tämähän on jo niin Kaurismäkeä, ettei mitään rajaa – eli tuntuu ja toimii kaikilla sylintereillä.

Tunteista syvimmät hallitsevat levyllä halki matkan ja sinkkuketjun ensimmäisenä lenkkinä jo maaliskuussa ilmestynyt Jyväskylä Skyline lienee rakkauskirje Suomen Ateenalle ja Keski-Suomen helmelle. Kauneus syntyy jälleen melankoliaan kääntyvästä melodisuudesta taustan soiton äityessä kuin huomaamatta aina vain kovemmaksi ja kovemmaksi. Soundien hionnan saralla upeaa työtä on myös pitkä nostatus Kultakausi, jonka ylemmäs ja ylemmäs kohotessa hattara saa kirpeitäkin sivumakuja. Näennäisen simppeli muoto kätkee sisäänsä neroutta, jota viimeisen päälle hiottu äänimaisema korostaa.

Punk alkaa olla menneisyyttä, mutta alle minuutin mittainen hupi(?)pala Sytkärit ilmaan läikyttää sentään hetken kiljua rinnuksille. Eikä Kultakausi-raidan outroksi tulkittava alkaa nyt ole myöskään ihan sitä selvintä heinää. Brianista on moneksi, mutta eri tavoin kuin ennen. Ehkä tämä on todella kultakauden alku, ehkäpä.