Kärmes: Myrkkykäärme

KHY Suomen Musiikki

Muistikuvieni perusteella Kärmes pisti kerrassaan terävästi kesän 2023 debyyttialbumilla, jolla kotimainen iskelmänkin kanssa puuhaillut rokkibändi revitteli virne naamallaan ja menojalka edellä. Toisella pitkäsoitolla suora ja klassiseksikin laskettava ränttätänttä on saanut iskelmän kera tehdä tilaa uusille tuulille, vaikka ryhmän juuret kaihoisalle 70-luvulle yhä selvästi johtavatkin.

Monelle bändille vaikea toinen albumi on useallakin tapaa askel uuteen suuntaan. Tämä on tilanne myös nyt, vaikka Kärmes tukeutuu selvästi yhä toisella jalallaan alkupisteeseen ja kaivaa osin kantapäätään vieläkin syvemmälle tuttuun tantereeseen. Maa-raidalla takova tahti on suoraa ja osoittavaa, leveämmän vokaalirintaman rakentaessa bändin tähänastisen tuotannon pisimmän biisin. Rajoja ylitetään ja onnistumisia syntyy myös, kun Hajamielinen uskaltaa harhailla mielensä yön kaiuissa.

Puolentoista vuoden takainen Tärähtänyt koiranainen sai pitkään olla ainut sinkkulohkaisu kakkosalbumilta, mutta alkuvuodesta 2025 ilmestynyt Myrkkykäärme oli viimein ykkössinkun veroinen veto suorassa iskuvoimassaan. Siinä missä ensinnä mainittu on punkahtava tuskanhuuto lähtee Myrkkykäärme luikertelemaan melodisen menorokin kivikkoihin, joissa murikat eivät koskaan sammaloidu. Naisvokalistin kova ääni istuu aiempaa tiukempaan äänimaisemaan osapuilleen täydellisesti, ja kun Kirje Nylon Beatille kuroo umpeen ajan sillan nuoren fanittajan maailman ja nykyisyyden välille, on ympyrä täydellinen. Näinhän sen pitikin mennä, tietysti.

Kärmes on kirjaimellisesti luonut nahkansa uudelleen, pitäen silti kiinni kaikista niistä raidoista, jotka saivat sen alkujaan erottumaan suomenkielisen rockin rikkaasta kirjosta. Melodisuus saa yllättäviä tiloja itselleen, kun Linnut karkaavat itään taustan suorastaan kauniiden pilvimuodostelmien halki. Oliver Tschernij on kyseisellä raidalla todellinen vahvistus ja akustista valttia varoittamatta esiin nostava Tärkeä ihminen -ankkuri sulkee levyn kuten pitääkin.

Albumin leveys ja tyylillinen laveus ovat kiistatta etuja. Myrkkykäärme ei ole monimuotoisuudestaan huolimatta satunnaiselle kuulijalle tarpeettoman vaikea levy, vaikka raidat sopivasti haastavatkin. Kärmes osaa paahtaa rokkiaan niin suorin kuin kaartelevin linjoin, mutta yhtä kaikki iskuissa on voimaa, hyökkäyksissä ytyä. Kumarrus vielä lopuksi niin sovitusten kuin tuotannon puolelle, sillä jo toimivista osasista on osattu kasata esikoisen ylittävä kokonaisuus.