messier: Stream of Guilty Consciousness

Omakustanne

Powerpopahtavaa ja Weezeristä vaikuttunutta kitarapaahtoa soittava messier palasi takaisin hiljaisuudesta reilu vuosi sitten ilmestyneellä Yee-Haw -sinkullaan. Sittemmin sinkkuja on julkaistu peräti viisi lisää. Niistä ensimmäiset jatkoivat tutuilla urilla, eli nopsaa kitarapaahtoa, tarttuvia melodioita ja kovin jenkkihenkistä melodioiden kanssa ylös alas surffailua.

Eikä omiin vahvuuksiin nojaaminen ole pahasta, etenkin kun melodia- ja riffipankkien avulla syntyy Baskervilles ja What Would Jesus Do? -raitojen kaltaisia revittelyjä. Yhtye osaa samaan aikaan silittää ja raastaa, eikä avauksena soiva Can I Pet Your Face? ole heikko, jos nyt linjat innoittajaan ovatkin selvemmin nähtävissä. Isosti soiva ja kitarasoundejaan kestävyysrajoille työntävä valio tekee työnsä puhtaasta sydämestä, sekä ilmiselvästä rakkaudesta lajiin. Sinkkuja on ladattu modernissa hengessä albumin alku täyteen, vaan kaikki ei tietenkään ole kuten silloin ennen muinoin, koska aika vaikuttaa jokaiseen.

Kokonaisuuden halkaiseva Stream of Guilty Cosnciousness on päälle kuuden ja puolen minuutin kokeellisessa progerockissaan ja avaruushäröilyssään kerran toisensa jälkeen pysäyttävä tapaus. Ns. normaalina kitararockin mättönä käynnistyvä soundiseikkailu soitetaan periaatteessa loppuun. Viimeisen rynnistyksen jälkeen äänet eivät kuitenkaan sammu, pieni kosketinkuvio jää takomaan ja ennen pitkää teeman ympärille rakentuu kokeellisen rockin luomus, josta Berliini-kauden Bowiekin olisi ollut ylpeä. Soundeissa kun kaikuu vielä 70-luvun alun Pink Floydia, niin johan tuossa riittää ihmeteltävää.

Levyn jälkimmäiseltä puoliskolta löytyy puolestaan viimeisin sinkku, eli rauhaisampi John 14:2. Mikäli kyse on Raamatun viittauksesta, se lupaa tilaa löytyvän kaikille moisen ansaitseville. Sanat jättävät tilaa ympärilleen, joten kukin voi lukea tilannetta kuten haluaa. Ankkurikappale Thriller nostaa myös tahollaan lopun painoarvoa, kun yhtye remuaa hivenen toisenlaisella poljennolla sekä painotuksilla. Kyllähän messierin tunnistaa nytkin, vaan kehitys on viemässä asioita eteenpäin, eri suuntiin.

messier päätyi julkaisemaan toisen pitkäsoittonsa ilman ison firman tukea, mutta autonomian ansiosta tuoreiden polkujen, ideoiden ja ajatusten seuraaminen on mahdollista. Aika näyttää, mihin Stream of Guilty Consciousness tulee johtamaan – epäilisin seuraavien jännittävien seikkailujen odottavan jo kulman takana, eikä nykyhetkessäkään ole valittamista.