Jukka Nousiainen Trio: Jukka Nousiainen Trio

Jukan Musiikki

Jukka Nousiainen Trio on monessa mukana olevan vokalisti/kitaristi Jukka Nousiaisen kitararokkia retrolla otteella soittava uusi bändi, jossa mukana ovat myös basisti/vokalisti Ninni Luhtasaari ja rumpali/vokalisti Sini Suvanto. Rytmiryhmä on siis suoraan Ninni Forever Bandistä, joten voisivatko asiat enää paremmin olla? No eivätpä juuri, jos vastaan saman tien omaan kysymykseeni.

Jukka Nousiainen Trio pystyy lunastamaan kovan kokoonpanonsa potentiaalin, soittaessaan Nousiaisen kynäilemiä ralleja antaumuksella. Bändin ydin, pointti ja tarkoitus löytyy energisestä triosoundista, jonka avulla mäiskitään riehakkaan riemukasta perusrokkia ja vältetään turhaa mailan puristamista. Eläimet pois häkeistään saa venähtää päälle kahdeksan ja puolen minuutin, mutta sehän ei lapikasta paina tippaakaan. Groove pidetään notkeana ja kun saatesanoissa kehdataan mainita kirkkain otsin Crazy Horsen pyhä nimi, niin venyttelykin hyväksytään, kun sille löytyy hartioista kiistatonta katetta.

Rokki soi itse asiassa hyvinkin moninaisissa muodoissa, vaikka albumin soundimaisemat ovat samaan aikaan ehyitä. Kaikki kaiken aikaa päällekkäin äityy jopa tunnelmoimaan ja Sini & Ninni osoittavat taustalaulujen sekä harmonioiden luonnistuvan tuosta vain. Vokaalien kerroksellisuus nostaakin monesti kylmiä väreitä pintaan, kun kaikki napsahtaa täydellisesti kohdilleen. Rokkikitara maalailee toki kukkona tunkiolla, mutta se ei olisi mitään ilman levollisen svengaavaa pohjaa. Täyteläisen bassolinjan ja analogisten soundien liitto onkin puhdasta A-luokkaa, mistä syvin ja vilpittömin kumarrus tekniikasta vastanneille. Näin tehdään kuolemattomia ja ajattomia rokkilevyjä, jotka väistävät ’ajan hengen’ sudenkuopat.

Rock on rajaton riemu, mutta sen avulla voidaan myös ottaa kantaa. Jokainen samanarvoinen näkee maailman muuttuvan monin tavoin, vaan ei juuri parempaan suuntaan. Keveimmin nuotein askeltava Mitä mä teen uskaltaa nostaa pehmoilun arvoonsa ja mistäpä muustakaan sinkkuraita Tule ja jää kertoo, kuin rakkauden kaipuusta. Periaatteessa tässä ei ole mitään uutta ja ihmeellistä, mutta trion käsissä nostalgiaa tihkuvat palasetkin asettuvat kuin itsestään täydelliseen järjestykseen. Popahtavaa rokkia ja sielukasta maalailua, joka mahtuu kuitenkin reilun kolmen minuutin pakettiin.

Maailma muuttuu, rokki ei niinkään. Jukka Nousiainen Trio on häpeilemättömän retro ja nostalgiaan luottava, mutta kun nykymenon järjettömyyttä pohtiva Pispalan papan piippu tuprauttelee ankkurina, on sydämeen hiipinyt kuin huomaamatta lämmin olo.