NO EI!: Yli laidan

Rutilus Records

Bändin nimi on osuva ja kova, se on sanottava heti kättelyssä. Eikä vajaan kahden vuoden takainen Viimeinen valhe -sinkku ole todellakaan vaipunut unholaan, vaikka siivu ei debyyttialbumille mahtunutkaan. Itse asiassa kaikki vuoden 2023 kolme sinkkua ovat jääneet rannalle, mutta tämän vuoden puolella ilmestyneet kolme sinkuraa on vastaavasti kelpuutettu jokainen mukaan.

Kaikki tuoreemmat äsät löytyvät levyn A-puolelta, eikä Viimeiset viivalla / Minä 2.0 -biisikaksikko jätä ainakaan mitään epäselväksi. Ei vaikka musiikki on kuulemma varastettu samasta sammiosta kuin kaikki muidenkin tekemiset. Niin, ainahan sitä joltain jo tehdyltä tahtoo kuulostaa, mutta esimerkiksi Pahkasian aika osaa ovelasti pohtia kaikkien kehien sulkeutumista.

Tekstien puolella onkin punkahtavalle rockille ja hardcorelle ominaista kiukkua, satiiria ja ironiaa viljelty välillä paksultikin, mutta tuomarin nuijaa ujutetaan kuulijan kouraan. Faktankarkoittaja ja Joka alan idiootti ovat oikein herkullisia tutkielmia mustempaan taipuvan huumorin saralla, jos nyt ongelmissa on ne ikävämmätkin puolensa. Vitsaillaan ja veistellään, mutta erittäin vakavista aiheista ja aiheesta. NO EI! ei kuitenkaan käske väkeä barrikadeille, vaan ennemminkin ajattelemaan omilla aivoillaan, tai näin itse tulkitsen kuulemani.

Musiikin saralla korkean rosoisuusasteen omaava kitarapaahto on raikasta kuunneltavaa. Soundeja on väännetty ruvelle, mutta homma ei pala puhki. Tuo on oikeasti pienestä kiinni, mutta bändi tukijoukkoineen on löytänyt ralleja ikuistaessaan mielestäni juuri oikean tasapainon. Hardcoren tylyys ja punkin ehdottomuus ovat osia kaavasta, mutta mukana on muutakin, melodisempaa, tarttuvampaa ja syvempää. Hämmentävimpiä numeroita joukossa on 449, jonka taustoista olisi jännittävää tietää enemmän. Kierrepallolta vaikuttaa myös Me emme ole Jumalia, jossa teksti ja musiikki tuntuvat vaihtavan latua vinhaan tahtiin.

Yli laidan on ihailtavan ehdoton kiekko, jonka 12 raidasta vain yksi ylittää kahden ja puolen minuutin rajan. Ankkuriveto Luomisen pilarit hämmentää kaupan päälle tähtisumut vielä sellaiseksi sopaksi, ettei alussa otettua suuntaa enää oikein löydä. Uutta aaltoa, taiderockia ja ties mitä voi haistella ilmasta, jos niin valitsee tehdä, mutta tärkeintä on jykevä kokonaisuus. Toimii ja tehotoistossa vain tehostuu, eli kyllä vain!