Salamakannel: IV

Bafe’s Factory

Salamakannel oli nimenä jotenkin tuttu, ja löytyihän siihen syykin. Kyseessä on jo alkujaan 80-luvulla perustettu kotimainen folkyhtye, joka julkaisi ensimmäisen elämänsä aikana kolme pitkäsoittoa. Vuonna 2017 teki ryhmä paluun ja jatkaa nyt siitä mihin 90-luvulla jäi.

IV on siis yhtyeen neljäs pitkäsoitto ja kvartetin tapauksessa folk syntyy pitkälti kieli- sekä jousisoitinten yhteistyöllä. Hannu Saha hallitsee 10-, 15- ja 36-kielisen kanteleen, Antti Kettunen erilaiset kitarat, Kimmo Känsälä vastaa vakaista bassoista ja Arto Järvelä tuo mukaan vielä viulun, mandoliinin sekä avainviulun. Jokaiselle herralle on merkitty myös taustalaulut, mutta todellisuudessa vokaaleja kuullaan sangen niukasti tällä miltei täysin instrumentaalisella albumilla. Tuolla saralla on pari herkullista yllätystäkin odottelemassa, mutta palataan niihin hiukan myöhemmin.

Kärkisinkuksi valittu Salamahumppa on oiva aloituspiste, sillä mukaansatempaava ralli esittelee yhtyeen tarkkaa nopeutta sekä aina tarpeellista sovitussilmää. Hilpeä kappale päästää soittimet piirtelemään melodiaa eri keinoin, jopa progehtavien osien noustessa välillä pintaan, mutta viulun johdolla mennään ja onhan siellä reipasta ja sanatonta joukkohuuteluakin lopussa. Toisenlaista jouhevuutta edustaa puolestaan Kisavirsi, jonka svengaavan virtaavissa nuoteissa kelpaa jalkojen kiitää permantoa pitkin. Folk voi olla myös tuore ja eloisa juttu, kuten saamme jälleen huomata.

Tietysti mukana on myös niitä sinisempiä hetkiä. Suruinen löytää soittajansa kesäisen järven rannalta, sateen piiskatessa vetten pintaa ja melankolian hiipiessä maisemaan. Viipyilevän kaunis raita vangitsee taiten surumielisen kauneuden, jota myös Kultaneito ankkurina toistaa. Tarujen kultainen neito on kovin kalsa ja kylmä, vaikka luojansa jotain muuta kovasti toivoikin. Musiikista voi halutessaan löytää viittauksia menneisiin, mutta kansanperintö on enemmänkin asenteellista ja taustalla vaikuttavaa.

Ja sitten niitä yllätyksiä. Em. Salamahumppa-sinkun B-puoleksi valittu Tuomi on virran reunalla on Ismo Alangon laulama kaunokainen, joka istuu vierailijan pirtaan kuin pihlaja pihaan. Ja pihlajasta puhuttaessa, Pihlajanmarja-raidan esittää puolestaan Jonna Tervomaa. Todellinen yllätys on kuitenkin se, että kumpikin laulettu biisi vahvistaa ja rikastaa albumia näin onnistuneesti. Eli kyseessä ei ole mikään irrallinen sinkkujahtinsa, vaan kumpainenkin numero on olennainen osa IV-albumin rakentamasta isommasta kuvasta.

Salamakannel on palannut ja paluun huipennuksena syntynyt neljäs albumi vinkkaa monien nuottien odottavan vielä soittajiaan.