Philip Holm: Trådlös

Omakustanne

Ja sitten jotain totaalisen erilaista… Philip Holm on Helsingistä käsin operoiva muusikko, jonka uusi albumi on soitettu – ompelukoneella? Ompelukoneesta on rakennettu tailor’s fiddle -niminen soitin, uskomattoman uniikki ja kokeellisuudessaan vallankumouksellinen värkki, jonka äänivarasto edustaa kentän marginaalia ja marginaalin marginaalia. Vaan mitä paljastuu saumojen takaa ja äänitikkausten tuolta puolen?

Trådlös on helpoimmin sijoitettavissa kokeellisen taidemusiikin lokeroon, sillä voimme nyt unohtaa perinteisen lista- ja populaarimusiikin säännöt, muodot, kaavat ja rakenteet. Äänet ovat vapaita, vain yhdellä raidalla kuullaan ensinnäkään päällekkäisäänityksiä ja pihakirppikseltä löydetty ompelukone on monin tavoin tilanteen mestari, äänten valtias sekä orkesterinsa johtaja. En tarkemmin tiedä, minkälaisia muutoksia ja mikityksiä masiinalle on tehty, mutta tärkeintähän onkin syntyvä ääni.

Trådlös on jaettu kahdeksaan eri raitaan, jotka vinyylillä on ryhmitelty kuuden ja kahden raidan puoliskoiksi. B-puolen Del 8 on jo silkan mittansa ansiosta merkittävä tekijä, koska päälle 13 ja puolen minuutin annos Holmin ääniavaruuksia on käsittelyn kera melkoinen kokemus. Tällä ankkuriraidalla mukaan kuvaan pääsevät myös elektroniset elementit, jolloin ambientin humina huuhtoo kaiken aiemmin kuullun valkoisille rannoilleen ja sulkee mieltä askarruttavat kehät mielestäni onnistuneesti.

Kiinnostavammat (ja haastavammat) hetket koetaan kuitenkin A-puolella, kun Del 4 särisee ja pörisee itseään korvista sisään ja Del 2 paljastaa muokatun ompelumasiinan käymisäänten luonnetta. Edesmenneen isoäitini poljettava Singer päästeli joskus vastaavia ääniä, mutta koneen tuottamat äänet avaavat nyt mielikuvituksen talon ikkunoita aivan uusiin ilmansuuntiin. Tämä ei ole ainoastaan soittamista, tämä on tekemistä, toiminnallisten tuokioiden vangitsemista ja tavallaan äänilavastusta.

Yllättäviä ovat raitojen Del 5 ja Del 6 viulumaiset äänet, jotka nekin on saatu aikaiseksi ilman äänikerroskakkuja ja kaikki on muutenkin pistetty pakettiin yhden päivän aikana inkoolaisessa mökissä keskellä talvea. Liekö kyseessä jopa kronologisesti autenttinen paketti ääntä, sillä ennen em. ankkurimassiivia kuultava Del 7 on kuin lenkki eri maailmoiden välissä.

Trådlös on periaatteessa mahdoton arvioitava perinteisin tähdin, sillä kokeellisen teoksen arvottaminen ja/tai vertailu mihinkään muuhun on jo lähtökohtaisesti ontuva ajatus. Miellyttääkö tämä levy minua, nautinko sen sisältämistä äänistä? Kyllä, uskaltaisin väittää niin, vaikka levy vaatiikin ehdottomasti oman aikansa ja tilansa. Kumarrus Holmin suuntaan, joka ei myöskään ole tehnyt (ainakaan omasta mielestäni) vain melua melun takia, vaan on lähtenyt rohkeasti kartoittamaan tuntemattomia alueita.