Ghosts on TV: Ghosts on TV

Soliti Records

Elokuvamaista post-rockia ja maalailevaa shoegazea herkin käsin luova helsinkiläinen Ghosts on TV julkaisi kesällä 2020 pitkän pienjulkaisujen ketjun päätteeksi debyyttialbuminsa. Kolme biisiä, 40 minuuttia, ei yhtään kompromissia, I Am Not Dead, I Am 55 Today oli ainakin jotain tavallisuudesta poikkeavaa. Albumi sulki kerroksellisella vyörytyksellään taatusti useammankin kehän, kaaren ja matkan. Yhtyeestä riippumattomista syistä hiljaisuus kuitenkin laskeutui ja sitä myös kesti.

Noin vuosi sitten Ghosts on TV julkaisi yhdessä Francis Northin kanssa Northin runokirjaan sovitetun teoksen ENTROPY (Live At The Music Theatre Kapsäkki), joka yhdisti runouden ja siitä inspiroituneen musiikin. Post-rockin voimallisuus ei jäänyt roikkumaan säkeistä, eivätkä sanat ripustautuneet nuotteihin, mutta silti – tai sen ansiosta – teos kasvoi osiaan mittavammaksi kokemukseksi.

Yhteistyö on voimaa, mutta ilahduin silti tosiasiasta, että nyt yhtye julkaisee jälleen ihka oman levynsä. Ideaa korostaa vielä albumin nimi Ghosts on TV, joka alleviivaa sopivasti sisältöä. Kaikesta kuultavasta bändissä on nyt kyse, mm. tällaiseen ilmaisukirjoon se armon vuonna 2023 pystyy ja kykenee. Kiekon kahdeksaan raitaan jakautuminen tekee siitä ”normaalimman” albumikokonaisuuden ainakin paperilla, vaan mitä löytyy ideoiden, aikomusten ja viittausten takaa?

Post-rockin vallituspeliä ja shoegazen mahtavuutta jo taiten aiemmin tänä vuonna yhdistellyt sinkkuraita Sunshine lasketaan ehdottomasti osumiin. Ainoana numerona alle neljään minuuttiin puristuva Sheets of Blue on suorastaan hämmentävän pieni, kaunis ja soma balladinkaltainen ilmentymä, josta puuttuvat kaikki termin negatiiviset puolet. Mitään sen ihmeellisempää uutta ei esitellä, jalostustyö on vain viety huippuunsa ja omaa on saatu siinä samalla vähintäänkin riittävästi sekaan.

Klassisemman surinakitaramusiikin ystävät tulevat puolestaan löytämään Life in Plasticista itselleen taatusti rakkaan sydänkäpysen. Sen sijaan enemmänkin noisen ja taiteen sektoreihin koliseva Muljutus-jättiläinen voi pistää kovempaa haastetta ja testiä peliin, etenkin kun vauhti kiihtyy, helinät ja jytinät krauttiintuvat ja matka se vain jatkuu.

Intro ja Outro -otsakkeilla varustetut raidat ovat yleensä puolittaista ajanhukkaa, mutta Ghosts on TV:n tapauksessa kyseiset nimikkeet oikeastaan vain halventavat muutoin kahta hienoa sävellystä. Nämä yhteensä reilun kymmenen minuuttia kestävät tekeleet näet ovat kaikkea muuta kuin peruskauraa ja kiekon täytettä. Outron sydäntä riipivä melodia ja Intron reipas marssi kohti albumin kenttiä ovat olennainen osa kokonaisuutta.

Bändi tekee ehkä joitain kompromisseja siirtyessään perinteisemmin ymmärretyn albumimuodon pariin, mutta tavallisuus ja kaikenlainen tylsyys on tästä kyllä niin kaukana kuin mahdollista. En ole löytänyt jokaiselle raidalla, tai niiden osalle, vielä kaikkia kulmia, mutta yhtä kaikki kasassa on Ghosts on TV:n tähänastisen uran vahvin kokonaisuus.