Sähkökitarakvartetti: I

Omakustanne

Sähkökitarakvartetti ei tee musiikkia kiivetäkseen lataus- ja myyntilistojen kärkeen, se lienee kaikille selvää. Sen sijaan Juhani Grönroos, Lauri Hyvärinen, Jukka Kääriäinen ja Sigurdur Rögnvaldsson tekevät instrumentaalimusiikkia, jossa sana ’kokeellinen’ on vasta poikkeuksellisten muotojen ja ratkaisujen kuvaamisen pienen pieni alkuporras.

I-albumin sävellyksistä vastaavat Sami Klemola, Daniel M. Karlsson sekä Laura Naukkarinen, joka tunnetaan paremmin taiteilijanimellä Lau Nau. Luvassa on siis poikkeuksellisia muotoja, ratkaisuja, sekä uskomattoman pitkäjänteistä äänijalostusta – oletteko valmiit uudenlaiseen matkaan?

Ensimmäisenä kuultava Lau Naun sävellys Lfolfolfos on oikeastaan vain hiljaista ääntä, sekä sen päälle nousevia pitkän pitkiä vetoja. En tiedä millä äänet lienee luotu, mutta vaikutus on rauhoittava, seestyneiden äänten muistuttaessa luonnon öistä hiljaisuutta. Eli sellaista hiljaisuutta, joka on tarkkaan kuunneltuna kaikkea muuta kuin hiljaisuutta. Vähäisten äänten hidasta mosaiikkia, jossa kaikella on lopulta osansa, paikkansa ja roolinsa. Lfolfolfos onkin malliesimerkki siitä, kuinka näennäisen mitättömistä aineksista voi syntyä mitä vahvimpia tunnekuvia.

Chiaroscuro Etydes on Klemolan säveltämä plus 18 minuuttinen jätti, joka rakentuu efektipedaaliketjujen kohinoista, joita on luupattu ja kerrostettu. Hiljaisuuden muureilla tässäkin hiivitään, vaikka särinä ja humina hetkittäin nousevatkin ärsyttävän yläpuolelle. Nytkin on hyvä huomioida sitä, miksi ärsyyntyy ja onko se lopulta lainkaan negatiivinen asia. Puolivälissä päätään nostavat yhä selvemmin industrialin elementit, säröisten ja räsähtelevien äänten tuodessa mieleen hylätyt tehdaskompleksit ja teollisuusalueiden muuntajien öisen huminan. Lopun hassutteluosuus lienee improvisaatiota, mutta erittäin tärkeää sellaista.

Mutually Exclusive Continuities sijoittuu niin ikään elektronisemman särinän ja industrialin tietämille, mitä huminat, kohinat vinkuvat äänet korostavat. Vähemmän on jälleen kerran enemmän, vaikka en täysin ankkuriteoksen kyytiin tainnut koskaan päästäkään. Triptyykki vain biiisitrilogia? En osaa sanoa, mutta kun albumin otsikko on I, niin lisääkin voisi olla luvassa.