Auringonliitto: Vielä joku päivä

Elbae Records

On samaan aikaan helppoa ja harmillista, kun jostain uudeksi luokiteltavasta yhtyeestä on vaivatonta vetää linjoja johonkin kaikkien tuntemaan ja huomattavasti vanhempaan bändiin. Auringonliitto on jo toisen pitkäsoittonsa virstanpylväällä, mutta yhtymäkohdat Ultra Bran ja sen johdannaisten kanssa ovat edelleen ilmeisiä. Tietysti UB:n viimeisestä studioalbumista on jo plus kaksi vuosikymmentä, joten mistään härskistä palstanvaltauksesta on turha puhua, mutta silti – tiedättehän.

Alkuvuodesta ilmestynyt Juna / Viet mut jonnekin -tuplasinkku esitteli onnistuneesti ilmaisun äärilaitoja. Juna runttasi kookasta bändirockia garagen hohde lommoisissa puskureissaan, kun taas Viet mut jonnekin -kappale oli kuin kiireetön lenkki pitkällä unelmien rannalla haaveiden avoautolla, lämpimän iltatuulen helliessä hiuksia pehmeimmän popin tavoin. Sisarustensa tavoin sinkkuna julkaistu Laulujasi on puolestaan se täydellinen sinkkuhitti, jonka melodia tarttuu taatusti korvaasi ja pysyy siellä itsestään toistuvasti muistutellen.

Kaikki sinkut ovat mukana pitkäsoitolla ja rintama niiden takana on lavea, monimuotoinen sekä värikäs. Auringonliitto on ahtanut albumille kymmenen kappaletta, jotka ottavat aikaa vain karvan päälle 38 minuuttia. UB:nkin hallitsemat kiteyttämisen opit onkin omaksuttu hienosti – älä koskaan venytä yli edes parhainta ideaasi, vaan jätä mieluummin kuulijalle pieni nälkä kuin ylikylläinen olo.

Aivan yhtä selviä sinkkulohkaisuja pitkäsoitolta ei löydy enempää, mutta esimerkiksi rauhallisempi Tähtiin on mitä viehättävin popfolkin kanssa leikkivä kudelma. Hitain keinahduksin tanssilattialla liikkuva Kun et huomaa pelaa myös draamakorttinsa mestarillisesti, kun paljon sanotaan sanomatta kuitenkaan liikaa. Osittain samoista lumottujen hetkien venytetyistä sekunneista kumpuaa myös Illan tullen toivon, mutta jäin kaipaamaan raidoille räväkämpiä sovitusideoita.

Enkä kaipaa nyt massiivista äänivallia, vaan ennemminkin kaavoja ja erityisesti odotuksia rikkovia siirtoja, jolloin Vielä joku päivä -albumi ei olisi vain kauniiden laulujen vähäeleinen kokoelma. Ankkuriraita Jotakin kaunista rimpuilee sentään irti sisarusparven kuviolennosta, mutta lähes kuuden minuutin mitta taitaa olla sittenkin liikaa lujuuslaskelmille.

Auringonliitto tekee työnsä korkealla moraalilla ja käsityöläismäisellä tasolla, mutta edelleenkin ryhmä kuuluu tulevaisuuden lupauksiin, joiden tulevien päivien toivoisi jo koittavan. Tämä on kiistatta hyvä levy, mutta se olisi voinut olla myös erinomaisen loistava.