Jazuur Space Club: Welcome to the Space Club

Omakustanne

Rajattomalta vaikuttavassa universumissa on olemassa taatusti monenlaisia avaruusklubeja, mutta Jazuur Space Club on kieltämättä persoonallinen tapaus – vertaa sitä sitten mihin tahansa muuhun galaksien kätköistä löytyvään avaruuussataman piilotettuun helmeen. Saatesanojen mukaan albumin innoittajana toimi halu yhdistää elektroninen musiikki orgaanisiin aineksiin, vaan kuinka mystiseltä Jazuurilta luonnistui moinen?

Ensinnäkin on todettava, että instrumentaali pitkäsoitto on todella massiivinen. Raitoja ei ole kuin seitsemän, mutta kun joukossa ei ole kuin yksi ainoa alle kuuden minuutin mittainen teos, kertyy kokonaismittaa päälle 48 minuuttia. Jonkinlaisiksi ohjenuoriksi tarjotaan Pendulumia ja 00-luvulla muutaman erinomaisen pitkäsoiton julkaissutta Hidria Spacefolkkia, mutta omasta mielestäni näillä enemmänkin elektronisilla raidoilla luodataan syvempiä avaruuksia ja kaukaisempia kolkkia.

Genrerajojen kannalta avaruus on eduksi, sillä ambientin alle näin trancemaista veivausta ei voi suoraan sijoittaa. Dark wave, chill wave, cold wave, new wave – näitä kaikkia voi sovittaa joidenkin raitojen joihinkin kohtiin, mutta Jazuur Space Clubin omalaatuinen soundi on edelleen jotain enemmän, jotain toisenlaista – jotain jazuurmaista. Vangelis viihtyisi taatusti tällä klubilla sopivassa nousujohteisessa, jossa on tosin aivan liian vähän tanssinjytkettä Giorgio Moroderin makuun. Toisaalta räiske ei yllä The Prodigynkään tienoille, mutta ehkäpä siinä välissä on riittämiin tilaa pistää oma klubi pystyyn.

Jafar Goes Dub on kuin puuttuva lenkki Jan Hammerin luomien Miami Vice -tunnareiden rauhallisemman laidan ja Duran Duranin välillä, tosin dub jää kyllä uupumaan. Rokimmassa laidassa veikeästi nimetty Those Mushrooms Made the Carpet Go On a Magical Trip kääntää bileruuvia onnistuneesti, kaikenlaisen pakottamisen loistaessa poissaolollaan.

Miltä siis tuntuu, kun sulkee klubin ovet takanaan ja lähtee parkkihallista etsimään omaa avaruuskiituria? Hmm, ehkäpä käännyn takaisin ja nautin vielä yhden kierroksen lisää, Jazuurin show kun ei sanoja kaipaa, eikä rajoja tunnusta.